Tokoa

Toko liikkeitä on tullut harjoiteltua pienissä erissä tiheästi ja kehitystä on pikkuhiljaa nähtävissä. Ohessa videomateriaali harjoituksesta, välillä olen käskenyt taltioimaan reenaamisia jotta voin itse katsoa niistä mitä pitäisi tehdä toisin. Tuota juoksussa seuraamista täytyy harjoitella, sillä Aslakilla on tapana ruveta hyppimään juostessa. Tällä hetkellä myös hajut haittaavat reeniä, sillä Aslakin nenä tahtoo painua seuratessa maahan ja esimerkiksi maahan jätössä pitää haistella ensin hiekka ja sitten vasta asettua maahan (eihän sitä tietysti voi haistamatta tietää mitä likaa siinä on, että voiko siinä makoilla). Hallissa kun käy niin nättejä tyttöjäkin ja makkaranpalojakin aina saattaa löytyä.

Joulu

Aslakin lahjapaketeista paljastui pehmolelu (josta pitäisi tehdä reklamaatio, sillä se ei kestänyt viittä minuuttia pidempää ehjänä, vaikka Aslak ei koskaan ole rikkonut yhtäkään pehmolelua) sekä luu, jota Aslak kuvan mukaisesti esitteli koko lahjojen jaon ajan.

Kokonaisuudessaan joulu sujui kunnialla, ulkoilun jälkeen Aslak malttoi levätäkkin muiden syödessä. Joulun saldona koiran suuhun hävisi pala kalaa ja joulutortun sakara, joten vähillä varkauksilla päästiin.

1v.

Niin se vuosi on tosiaan vierähtänyt, vaikka ei voisi uskoa!
Aslak toivottaa kovasti onnea myös sisaruksilleen 1-vuotis päivän johdosta!


Ja näin sitä on vuoden kuluessa kasvettu:

2kk

3kk

4kk

5kk

6kk

9kk

Hyvää Joulua!

Loma

Tätä onkin jo odoteltu, nimittäin lomaa ja vieläpä koko meidän porukan yhteistä sellaista. Loma on korkattu siivoamalla ja ostoksia tekemällä. Mustista ja Mirristä tällä kertaa tarttui mukaan uuden hihnan tarpeessa Rok straps -hihna, mikä siis pitäisi mainospuheiden mukaan auttaa hihnassa vetämiseen. Odotukset vetämisen suhteen eivät ole korkealla, mutta joka tapauksessa joustavan hihnan pitäisi olla vähemmän rasittava niin koiran kuin hihnan toisenkin pään lihaksille.

Harrastusten puolella kuulumiset koostuvat lähinnä tokoilusta, arkitottista käydään harjoittamassa kerran tai kahdesti viikossa ja tokoa kahdesti viikossa. Myös ilman ohjausta käydään sillon tällöin harjoittelemassa toko liikkeitä. Tokossa ollaan kaikissa liikkeissä päästy hyvään alkuun, eilen käytiin harjoittelemassa hyppyä ja seisomista. Pääasiassa Aslak on joka paikassa aikamoinen sählä, mutta kun jotain treenataan niin se tehdään kunnolla. Eilenkin oli oikein hauskaa kiinnittää huomiota siihen, miten tiiviisti Aslak hallissa ilman hihnaa istuskeli vieressä ja katse kysyi kokoajan ''mitä nyt tehtäis?'', vaikka tilaisuus olisi ollut mennä juoksentelemaan putkeen (mitä Aslak tekisi jatkuvasti mielellään) tai mennä moikkaamaan isäntää ja kouluttajaa.

Sydämen tykytysten aiheuttamistakaan Aslak ei ole unohtanut, muutama päivä takaperin meillä nimittäin syötiin tankoparsaa ja parafiiniöljyä, jälkeen sen kun oli maisteltu kovamuovista kakkulaatikkoa. Mitään oireita ei ole tullut, joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä.

Murrosiän kokeilut ovat vahvoina päällä, ''uudempana juttuna'' Aslak on keksinyt, että autoon ei suostuta menemään joka kerta. Ongelma on selkeästi ilmennyt vain silloin, kun Aslakilla on kierrokset päällä muista koirista, kivoista ihmisistä tai menevämmistä treeneistä. Tätä ei ole onneksi pitkään jatkunut ja nyt ollaan jo päästy aika pitkälle homman pois kitkemiseksi, herkun tai lelun perässä autoon nimittäin suostutaan itse hyppäämään.

Nyt sitten nautitaan viikon verran ulkoilusta, ruuasta ja treenailusta. Aattoa vietetään sukulaisten voimin, hiukan jännittää miten Aslakin ylimääräiset energiat saadaan kitkettyä ennen ruokailua ja kuinka saadaan pidettyä herkut poissa pienen koiran suusta.

Itsenäisyyspäivän mätsäri ja hoitopäiviä

Tänään aamulla kello kahdeksan päätimme, että lähdetäänpäs käymään match showssa Kuopiossa, kun muita suunnitelmia vapaapäivälle ei oltu tehty. Paikalle päästyämme oli suuri järkytys kuinka paljon paikalle oli saapunut koiria ja kuinka pieni oli halli, mikä on tietysti ymmärrettävää, että tällaisilla pakkasilla ei ole lämpimiä halleja kovin monia.

Huoli oli kuitenkin turha. Leiriydyimme hallin reunustalle istuskelemaan ja Aslak makoili sylissä tai vieressä, oli rauhallinen eikä edes kommentoinut asioihin. Jouduimme kuitenkin odottamaan tunnin verran ennen kuin alkoi tapahtua, joten kehäkunto ei sitten ollut enää parasta mahdollista. Eniten olenkin iloinen siitä, että pystyimme rauhallisesti istuskelemaan ja jutustelemaan muitten kanssa ilman sähläystä ja Aslakin säestystä keskustelujen taustalla ja että Aslak jaksoi niin kauan olla rauhassa.

Kehässä kilpailtiin pareittain ja jo ennen kehään astumista tiesin meidän saavan sinisen, sen verran ''patsasmainen'' kilpakumppani oli. Sinisten kehässä saatiin kuitenkin sijoitus sijalle 4. Aslakin piti välillä kehässä seistessä vähän kommentoida asioihin haukahtamalla, mistä tuomari antoi meille kovasti moitteita. Myös Aslakin seisonta asennosta ja omistajan esittämistavasta tuli moitetta, kun kolmio ei ollut tarpeeksi suora. Täytyy sanoa, että yhtä tiukkaa palautetta ei vielä ollakkaan saatu. Aslak käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti, mutta ei oikein jaksanut keskittyä vaan haahuili omiaan. Kokonaisuudessaan meni kuitenkin ihan hyvin ja kaikilla oli mukava päivä.

Toissapäivänä Aslak oli ihan vain harjoituksen vuoksi äitini luona hoidossa sen aikaa kun itse olin koululla. Aslak oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti, kiukuttelun elkeet alkoivat vasta kun itse menin sinne. Aslak olisi selvästi ihan mielellään jäänyt sinnekkin eikä ollut pariin päivään läheskään niin meidän perään. Eilen illalla Aslakilla oli taas meillä kotona hoitajat, kun itse lähdimme viettämään Savonlinnan Kennelkerhon pikkujouluja. Niin Aslakilla kuin ihmisilläkin oli oikein mukava ilta, vaikka koiristahan toki oli puhe lähes koko illan.

Näyttelyharjoitusta

Tänään käytiin vähän näyttelytreeneissä, kun Savonlinnan Kennelkerholla on vihdoin halli missä treenata. Saatiin kyllä hyvää opastusta ja mukavaa oli. Ensin käytiin Aslakin kanssa odotellessa vähän kokeilemassa agility putkea yms. mitä hallissa oli, ja se teki kyllä ehdottomasti hyvää, sillä pienen touhuamisen jälkeen Aslak malttoi hienosti keskittyä itse aiheeseen.

Tuli harjoiteltua oikein monipuolisesti, meille ehkä hyödyllisin juttu oli koirien vaihto, eli hetki treenailtiinkin jonkun muun kuin oman koiran kanssa. Aslak jopa meni oikein nätisti erään toisen käsittelyssä ja itse pääsin kokeilemaan ohjata pientä cairn tyttöstä. Aslakille tällaiset harjoitukset tekee erittäin hyvää, se kun on niin kovasti omien ihmisten perään. Sen lisäksi yritettiin Aslakin kanssa vähän harjoitella sitä kävelyä ilman jatkuvaa katsekontaktia, jotta jalat ei niin vispaisi. Hyvä alku jo saatiin, tosin nenä tahtoo sitten painua maahan tuollaisessa uudessa paikassa.

Harjoitusten päätteeksi totesin, että omalla mielentilalla on kyllä huima vaikutus koiraan. Itse kun otin homman vain harjoituksena eikä tarvinnut jännittää yhtään, niin yhteistyö sujui huomattavasti hienommin ja Aslak osasi parituntisen käyttäytyä oikein hyvin. Muutamat kommentit asioihin piti sillon tällöin esittää, mutta yllättävän hyvin se jaksoi myös odotella ilman haukkumista.

P.S. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kyllä Aslakin elämästä tunnu puuttuvan. Vasta lähti nenästä nahkat ja nyt kun nenä alkaa parantua niin tänään aukesi sitten tassu. Paksussa lumessa ulkoiltiin metsässä, liekö jokin terävä osunut vaiko sitten vain kova pakkaslumi tehnyt haavan anturaan.

Punakuonon kuulumisia

Täällä iloitaan vihdoin sataneesta lumesta. Aslakin kanssa lähdettiin tänään kaksin lenkille ja syrjempään päästyämme ajattelin vähän harjoitella ''turvallista luoksetuloa'' ja laitoin Aslakin liinaan. Hienostihan se yleensä tulee luokse, mutta jos sattuukin toinen koira tulemaan vastaan niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti saada leikkiä viitisen minuuttia ennen luoksetuloa, joten vahvistustahan se kaipaa. Saapa nähdä että kuinka paljon sen täytyy aikuistua että malttaa jättää leikit väliin ja tulla samantien luokse.

Kuva esittää idean toteutusta. Liinaa ei oltu saatu edes pois rullalta, kun Aslak oli kieputtanut meidät yhteen jotenkin kummallisesti niin liinalla kuin hihnallakin, kun ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Myös narut oli solmussa keskenään. Tästä siis opimme, että tuulessa ja tuiskussa kahden kesken suuri virta päällä ei kannata ihmisen alkaa säätämään ja opettelemaan mitään. Aslak on kyllä omistajalle niin paljon opettanut kärsivällisyyttä, että tilanne vain nauratti.

Kuvasta on nähtävissä Aslakin joulukuun alun kunniaksi toteuttama punakuono. Taitanee jäädä mysteeriksi mitä nenälle on käynyt, todennäköisesti se on työntänyt sitä oven alitse. Nahkat on siis pois, mutta onneksi se ei tunnu kipeä olevan ja on jo parantunut aika hyvin. Musta värikin on alkanut palautua, onneksi, sillä aloin jo kehittää kauhukuvia päässäni että nenä jää vaaleanpunaiseksi.

Ennen lumien tuloa piti käydä pesulla pitkästä aikaa, oli sen verran mutaojissa kahlattu että turkki oli kestolikainen. Viimeksi joskus pentuna oli käyty kunnon pesulla, mutta eipä se ollut kummoisempi juttu. Märkä turkki oli kyllä sitten sitäkin kurjempi, kuten kuvasta näkyy.

Aktivointia

Aktivointi on asia, jota aktiivisen koiran kanssa on tullut paljon pohdittua. Ensinnäkin Aslakilla riittäisi energiaa vaikka mihin ja onhan yhdessä tekeminen aina mukavaa. Tämän lisäksi luulen, että riittävä aktivointi on varmasti avainsana murrosiän tuomiin haasteisiin.

Ennen kuin Aslak tuli taloon meillä ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä koiran kanssa harrastettavista lajeista. Etukäteen oltiin päätetty, että näyttelyitä ja vähän tokoa voidaan kokeilla, mutta ei uskottu, että kovin laajamittaisesti innostuttaisiin harrastamaan. Toisin kuitenkin kävi, nyt Aslakin ensimmäisen vajaan vuoden aikana harrastuksiimme on kuulunut lähinnä vain näyttelyitä ja arkitottelevaisuutta, mutta mitä enemmän ollaan harrastettu, sitä enemmän ollaan innostuttu.

Tulevaisuudessa olisi mukavaa päästä kokeilemaan jälkeä ja hakua, ei ehkä kovinkaan laajamittaisesti, mutta yhteisen tekemisen meiningissä. Myös tokoliikkeitä on treenailtu ja hyvällä alulla ollaan omasta mielestäni.

Talvi, etenkin lumeton sellainen, tuo mielestäni turhan paljon haasteita harrastamiseen. Aina kun ehdittäisiin lähteä jotain touhuamaan, on ulkona jo todella pimeää. Tänään pitkästä aikaa oltiin kaikki kotona valosan aikaan ja päätettiin lähteä vähän metsään. Ensin enimmät virrat purettiin lenkkeilemällä, sitten Aslak pääsi leikkimielisesti etsimään toista meistä metsästä ja sitten vielä vähän tottisteltiin. Ja oli muuten tämän jälkeen väsynyt ja onnellisen oloinen koira! Tästä siis tulimme tulokseen, että nenää ja päätä aktivoivaa tekemistä tarvitaan tämän hetkistä enemmän.

Aktivoidun päivän jälkeen on hyvä ottaa vähän rennommin uuden muumin kanssa.

Match show Savonlinna 18.11.2012

Tänään käytiin Aslakin kanssa taas vähän palauttelemassa näyttely juttuja mieleen mätsärissä. Aslakhan toki on lähiaikoina käynyt hienosti esiintymässä Tuuloksen näyttelyssä, mutta itse ei ole tullut käytyä kehässä kesän jälkeen.

Tuloksena oli punainen nauha, mutta punaisten kehässä meidät sitten käteltiin pois ilman sijoitusta. Aslakhan osallistui vielä pentuihin kun on alle vuoden ikäinen. Oma mielipide suorituksesta oli, että parempikin tuntuma on hommaan ollut, mutta ei ollut juuri kuitenkaan moittimista. Ihan nätisti käpöteltiin ja seisoskeltiin, ja hampaat sekä muut jutut sai katsoa oikein hyvin. Mutta noh, mielipideasioista ei voi kiistellä...

Ainoa miinuspuoli oli koirien määrä kehässä, kun niin hirveän kauan olisi pitänyt mallikkaasti osata seisoa ja Aslakilla alkoi jo kärsivällisyys loppua. Omaa suoritusta myös aina häiritsee mätsäreissä koirien kokoerot kun kaikki menee niin erilaista vauhtia, että se hankaloittaa esiintymistä.

Kokonaisuudessaan oli ihan hyvää harjoitusta ja meni ihan hyvin. Harjoitusta tarvittaisiin kyllä myös kehän ulkopuolella, nimittäin Aslak on ihan mahdoton haukkumaan meille kun joutuu hetkenkin odottelemaan. Niin kauan kun tapahtuu pysyy Aslak hiljaisena, mutta kun ihmiset esimerkiksi juttelevat hetken keskenään alkaa järjetön huuto.

Aslak pääsi taas esittämään corgia, kun eräs nainen tuli sanomaan että ompas täällä tänään paljon näitä corgeja... Vastasin hänelle, että niin tosiaan on useampi, mutta Aslakhan ei kyllä ole corgi, vaan länsigöötanmaanpystykorva. Taisipa olla Aslakin elon aikana jo about viides kerta... :)

Aslakin kaveri, joka on oikeasti corgi, Feelix (<-- Feelixin omaan blogiin) taas menestyikin sitten Aslakinkin puolesta. Feelix oli hienosti pentujen punaisten kolmas! Ikäähän sillä pikkuherralla on vasta 4,5 kk. :)

Vihreä talvi ja opin askeleita

Täällä kaipailtaisiin kovasti lunta, mutta siitä ei ole kyllä tietoakaan, kuten kuvastakin voi havaita. Mutta ei auta, täytyy sitä ulkoilla synkkyydestä ja kurasta huolimatta (hetkiä jolloin voi iloita Aslakin likaahylkivästä turkista). 

Arkeen ei kuulu mitään kovinkaan ihmeellistä. Aslakin yksinolo on ottanut askeleen positiivisempaan suuntaan, sillä oven taakse jääminen ei enää ole yhtä hankalaa, vaan käskystä ''ei tule'' osataan jäädä toiselle puolelle. Tosin äänekkäästi myös osataan kertoa, että hauskaa se ei ole... Myös häkissä oloa on harjoiteltu ja kotona se jo sujuukin aika hyvin. Seuraavana etappina olisikin sitten harjoitella sitä jossakin hieman julkisemmalla paikalla.

Kolmas askel parempaan on Aslakin hihnakäyttäytymisessä. Ennen hihnassa kävelemeninen oli lähinnä sitä, että esimerkiksi 45 minuutin lenkistä vedettiin täydet 45 minuuttia niin paljon kun voimaa riitti. Nyt 45 minuutin lenkistä vedetään vain ensimmäiset 15 minuuttia ja loput kävellään nätisti. Jee!

Myös yksi pylväs on jäänyt kokonaan huomiotta, nimittäin sisäsiisteys. Vihdoin noin kuukausi takaperin saatoimme todeta, että nyt täällä ollaan kutakuinkin sisäsiistejä. Se jos mikä on ison pojan merkki.

Arkitottelevaisuuskoulutuksissa käymme edelleen ahkerasti ja joka kerralla Aslak saa ihmiset iloiselle mielelle. On huikeaa huomata kuinka hienosti se kehittyy. Viime kerran aiheena oli kohtaamistilanteet ja uskomatonta mutta totta; Aslak istua tapitteli vieressäni nätisti toisen koiran ollessa metrin päässä, eikä edes yrittänyt mennä toisten luo! Myös ihmisten kohtaamista on harjoiteltu siten, että Aslakin täytyy istua nätisti tyytyen siihen, ettei sitä huomioida, vaan ihmiset vain juttelevat. Tässäkin huimaa edistystä.

Nyt sitten koputellaan puuta, jotta ei tämän hehkutuksen jälkeen harpata takapakkia.

Lunta osa 2

Aina olisi kivempi kertoa vaan kivoja juttuja, mutta tällä hetkellä Aslak on lähinnä saanut kokemattomat koiran omistajat ymmälleen, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.

Ensinnäkin Aslak on tällähetkellä erittäin mallikas esimerkki murrosikäisestä koirasta. Kaikki jo aikoja sitten opitut jutut ei jostain kumman syystä muistu millään mieleen, kuten esimerkiksi se että nilkkoja ei saa näykkiä ja kuinka panta laitetaan kaulaan. Yleinen kiukuttelu ja erimielisyys on myös tällähetkellä erittäin arkipäivää. Negatiivisten listaan myös viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä lisättäköön Aslakin eroahdistus, joka on niin ihmisille kuin koirallekkin tällähetkellä kurja juttu. Kovat harjoittelut asian poistamiseksi on käynnissä, toivotaan että ne tuottaisivat tulosta jottei tarvitsisi koiran ja ihmisten stressata.

Sitten niitä hyviä uutisia. Arkitottis kouluttaja neuvoi meille, että Aslak ei todennäköisesti juuri nyt opi mitään uusia juttuja kun murkku on niin vahvasti päällä, mutta tässä asiassa ollaan kyllä tultu juuri päinvastaiseen tulokseen. Vaikka Aslak on todella levoton ja jaksaa komentaa ihmisiä haukkumalla, sen tottelevaisuus ja keskittymiskyky tositilanteissa on uskomaton! Se oppii hetkessä uusia juttuja ja keskittyy täysillä siihen mitä tehdään niin koulutuksissa kuin omallakin ajalla. Toivotaan, että se ei keksi käyttää mahtavaa oppimiskykyään mihinkään ihmisiä ei-miellyttävään toimintaan ja nautitaan nyt tämän murkuttelun keskellä sitten tästä positiivisesta asiasta ja reenaillaan niin paljon kun suinkin ehditään.

P.s. lumi on edelleen tosi kiva juttu, kuten kuvista näkyy.

Lunta

Voi ilon määrää kun saa taas juosta lumessa.

27.10. Kuopio

Eilen suuntasimme Kuopioon, missä ohjelmana oli gööttien jalostustarkastus ja muuta ohjelmaa. Tarkastukseenhan Aslak ei viellä tietenkään osallistunut, mutta muuten osallistuimme mukavaan ohjelmaan. Aslak viihdytti heti alkumetreillä itseään karkaamalla agility -kentälle vetämään hepulirallia. Oman vuoron koitettua sinne päästiin sitten ihan luvankin kanssa. Agility juttuja oli hauska päästä vähän kokeilemaan, sillä se on meille täysin vieras laji. Aslak pääsi testaamaan vähän putkia, pussia ja muutamaa hyppyä ja meno oli pitkälti ''mennään eikä meinata'' asennetta, virtaa kun tunnetusti Aslakilla riittää. Onnistuneita kuvia kyseisistä kokeiluista ei ole, sillä kuvia katsottaessa täytyy käyttää tehokasta mielikuvitusta, mikäli niistä haluaa hahmottaa koiran, sen verran oli vauhdikas meno.

Taas tuli todettua, että samanmoisia tilanteita pitäisi olla enemmänkin, Aslakilla kun ei vielä oikein kärsivällisyys paikallaan odotteluun riitä. Homma menee jatkuvaksi haukkumiseksi. Samalla linjalla menee arkitottis koulutuksetkin, paikallaan odottelu on mahdoton tehtävä, mutta kun ohjelmaa riittää niin Aslak jaksaa kyllä yllättävän hyvin keskittyä. Eileni taas mentiin samalla linjalla, kun agilityn jälkeen harjoittelimme hiukan näyttely juttuja. Aslak kun sai näyttelyhihnan kaulaan tuli samalla jostakin taas yllättävän hyvää keskittymiskykyä. 

Ohjatun ohjelman jälkeen seurasimme viellä sivusta hiukan jalostustarkastusta ja lopuksi Aslak pääsi vielä siskopuoli Ellan kanssa metsään hiukan riekkumaan ennen kotimatkaa. Aslakin leikki oli kyllä kovin erilaista kuin tavallisesti, leikkiminen näytti jopa tasapuoliselta, kun yleensä Aslak vain juoksee muita karkuun.

Kaveri

Aslak pääsi taas pitkästä aikaa vähän viipottamaan toisen koiran kanssa, tällä kertaa tutustuttiin (n.) 4 kk vanhaan corgi Feelixiin. Aslak tykkäsi kovasti yhteisestä leikki hetkestä, toivottavasti niitä saataisiin järkkäiltyä vähän lisää. Aslak tapansa mukaan tykkäsi lähinnä juosta karkuun, oli pikku Feelixillä hiukan työtä pysyä perässä. Ei kuitenkaan varmasti mene kauaa kun Feelixin vauhti nousee samaan luokkaan. Kuvien ottaminen kahdesta leikkivästä kakarasta olikin sitten ihan oma projektinsa...

-

10 kk

Loma

Täältä suunnalta toivotellaan kaikille hyvää alkavaa, loppuvaa, mennyttä ja tulevaa syyslomaa, mikäli sellainen sattuu olemaan. Meillä aloitellaan syyslomaa käsitöiden ja kirjojen parissa, kukin tavallaan... Myös runsasta ulkoilua ihmisten lempi vuodenajan kunniaksi on varmasti tiedossa, toivottavasti aurinkoisessa säässä. 

Kielletty hedelmä

Saimme tuliaisia Kreetalta ja Aslakin mielestä ehdottomasti huipuin oli kranaattiomena. Sitä on tuijoteltu koko ilta ja mielellään sitä varmaan maistaisikin. 

Maistelu on muutenkin ollut viikonlopun teemana, nimittäin eilen illalla Aslak päätti tehdä vähän tuttavuutta Fazerin siniseen. Kitusiin ei onneksi kerennyt upota aivan kahtakaan palasta, mutta itse olin jo valmis kiidättämään sitä lääkäriin. Vakavampia oireita ei onneksi tullut, mutta suklaata ja muuta illan aikana syötyä kyllä puklattiin yön mittaan ulos. Säikähdyksellä selvittiin siis, pelisäännöistä on Aslakin (ja itseni) kanssa keskusteltu, jotta Aslak muistaisi tästedes olla koskematta suklaaseen ja itse muistaisin olla jättämättä sitä esille. Yleensä Aslak ei syö mitään esille jätettyä ellei se nenän eteen osu, mutta kukapa voisikaan Fazeria vastustaa.

Tuulos 6.10.2012

9kk

Eilen iltapäivällä veimme Aslakin kasvattajan luokse näyttelyreissua varten. Mukana heillä oli myös Aslakin sisko Fanny, joten villi meno oli hyvinkin ennustettavissa. Täällä oltiin ensimmäistä kertaa Aslakin meille tulon jälkeen yö ilman koiraa ja täytyy myöntää että hassulta tuntui. Aslak ei tainnut ehtiä meitä kaipailemaan. Puheiden perusteella reissussa ei ollut mitään suurempia ongelmia tullut, vaikka meno olikin ollut kovin villiä ja Aslakin mielestä häkki oli ollut erittäin typerä keksintö.

Vauhdista huolimatta kotiin tuomiset olivat erittäin mukavat, joten kokonaisuudessaan iso kiitos Annelle! Tuloksena paperissa siis JUN ERI1 SA PU2 SERT. Tarkempi arvostelu näyttelyt sivulla. Nyt on muuten kotosalla väsynyt koira, kuten kuvastakin voi huomata.

Muutto

Ei toinna liikaa stressata, jokaisen muuttajan pitäisi siis ottaa Aslakista mallia. Tänään oli vuorossa siis asunnon vaihto, Aslak kotiutui keskelle olohuonetta jo tyhjään asuntoon. Koko päivä ei mennyt yhtä rauhallisissa tunnelmissa, parit jalan nostot piti suorittaa seinille ja joka jutussa olisi tietysti mielellään autettu. Nyt on taas kuitenkin kuvan mukainen tunnelma, ympäristö ei vain enää ole yhtä tyhjä.

Kuhmo

Eilen otettiin pieni irtiotto arjesta ja lähdettiin aamulla mökkeilemään Kuhmoon. Mikä sen mukavempaa koiran kanssa yhdessäoloa kuin luonnon keskellä oleskelu. Ei suurempaa nautintoa ole vielä Aslakissa havaittu, kuin metsässä oleiltaessa.

Aslak tahtoi järjestää hieman jännitystä, kun puolet porukasta oli veneessä ja Aslak loppujen kanssa rannalla. Heti kuvan oton jälkeen Aslak päätti, että veneeseen päästävä nyt heti ja päätti sitten lähteä uimaan. Onneksi ei oltu sen kauempana, että jaksoi uida porskuttaa veneelle asti ja jaksoin nostaa uimarin veneen kyytiin.

Ohjelmassa oli ensimmäisenä iltana lähinnä mökillä oleilua ja toisena päivänä kävimme läheisellä saarella vähän kävelemässä ja paistelemassa makkaraa. Heti noin hiukan pohjoisemmassa on näin syksyllä kyllä kaunista.

Reissu onnistui matkojen osalta mallikkaasti, Aslak nukkui autossa tyytyväisenä. Yöllä nukkuminen ei kuitenkaan ollut Aslakille mieluista puuhaa, joten se sitten päätti pitää kaikki muutkin hereillä. Toivottavasti seuraavana yönä taas kotona nukuttaisi paremmin!

Myös kavereita on lähiaikoina treffattu. Torstaina Aslak kävi leikkimässä 5 kk (?) vanhan coton de tulear tyttösen Bertan kanssa ja mökillä seuraa oli pitämässä Aslakkia kuukauden nuorempi norjanharmaahirvikoira Oku. Okun Aslak oli viimeksi nähnyt ihan pentuna, jolloin Aslak vain lähinnä pelotti toista villeydellään. Nyt ei enää ollut sama tilanne, vaan Aslak joutui tyytymään alemman rooliin, kuten yleensä koirakavereiden kanssa.

Pentupäivä ja muuta opiskelua

Perusasentoa

(Aslakin mielipide perusasennosta; mälsää!)

Paikkamakuu

Tänään oli ohjelmassa Savonlinnan Kennelkerhon pentukoulutuspäivä. Ikärajana oli tarkoitus kaiketi olla 6 kk, mutta oltiin sitten kuitenkin mukana. Alkuun saatiin hieman teoreettista ohjeistusta ja sen jälkeen testailtiin käytäntöä. 

Arkitottista ollaan harjoiteltu ahkerasti ja useammalta taholta on tullut kannustusta tokoon muutenkin. Aslak on jopa hieman oppinut jo keskittymään ja kontakti alkaa olla jo aika vahvoilla, katsekontaktia tarjoillaan välillä pyytämättäkin.

Hyvä on aina tyytyväisiä ihmisiä välillä palautella maanpinnalle, sillä joillain koulutuskerroilla Aslak on päättänyt jättää korvat kotiinkin välillä. Onneksi niitä kertoja on jatkuvasti vähemmän.

Muuten Aslakin arki koostuu tällähetkellä lukijan seuraherran tehtävistä, kun emäntä lukee ylioppilaskirjoituksiin. Myös muuttolaatikoita Aslak auttaa innokkaasti pakkaamaan, kun edessä olisi muutto noin 1 km päähän nykyisestä sijainnista.

Kankean tottelevaisuuden ja arkitoimien vastapainoksi olisi tarkoituksena lähteä kokeilemaan hiukan jälkeä, kunhan ihmisväki vain ehtii ja edistyy.

Pukimet

Syksyn tullen lenkkeillessä on hyvä muistaa käyttää jotain mahdollisimman näkyvää. Jo ennen oman koiran tuloa vannoin heijastinliivien nimeen, sillä autoillessa ne erottuivat koirien päällä niin mukavasti omaan silmään. Aslakilla on kaapissa jo pidemmän aikaa odotellut Hurtan heijastinliivi, joka taitaa istua päälle oikein hyvin. Liivin lisäksi hihnassa roikkuu vielä Marimekon Bo Boo -heijastin. Pitäisi varmaankin etsiä jotain hihnan toiseenkin päähän... heijastinliivejä ei taida kaapista löytyä, mutta jos edes muita heijastimia.

Nähtäväksi jää kuinka sopuisasti Aslak suostuu liiviä pitämään. Ilme ei ole ollut erityisen ilahtunut, mutta liiviä on testailtu pariin otteeseen ihan muiden mieliksi. Pienempänä Aslakilla oli tapana mennä kyhjöttämään seinän viereen jos sitä jollakin vaatteella kiusattiin. Kuvassa Aslakilla on kasvattajan tekemä villapaita jota pidettiin talvipakkasilla karvattoman vatsan suojana Aslakin ollessa tuollainen maitopurkin kokoinen.

Kaveri

Aslak pääsi mukaan kyläilemään ja leikkimään nätin tiibetinspanieli tyttösen Miinan kanssa.

(koira) rukka

Sunnuntain ohjelmana oli arkitottiksen sijaan tottiksen kaupunkikävely. Koska Aslakin tämän hetkinen käytännön pulma on ehdottomasti ollut hihnassa vetäminen, oli tällainen koulutustuokio meille erittäin hyödyllinen. Tähän mennessä ollaan ehdottomasti päätetty, että ei mitään puolikurkkaria meidän koiralle, että normaalilla solkipannalla mennään ja opetetaan vetämättömyys ilman apuvälineitä. Noh, kouluttaja oli Aslakkia taluttaessaan hiukan eri mieltä... Koira kun on kiskonut hihnassa niin kauan kun sillä on siihen voimat riittäneet, on kaulan lihakset jo sitä luokkaa että vetäminen normaalilla pannalla ei tuota sille minkäänlaista ongelmaa. Näinpä siis suuntasimme ostoksille ja hankimme puolikuristavan kaulapannan.

Panta on rukan mallistoa ja osoittautunut erittäin toimivaksi. Muutaman kiskonnan jälkeen on alkanut Aslak tajuamaan, että vetäminen ei olekaan niin mukava juttu. Rukan tuotteet ovat yleisesti ottaen laadukkaita, joten luottoa löytyy ja silmääkin miellyttää.

(Jälkimmäisestä kuvasta voisi päätellä, että Aslakkia panta ei miellytä yhtä paljon kuin hihnan toista päätä)

11,5 kg

Niin se vaan on meidän kolme kiloinen nyytti kasvanut isoksi, tänään punnittaessa näkyi painoa olevan 11,5 kg (ikää 8 kk). Kunnon vaa'alle päästiin uuden eläinlääkäriasema SAELA:n avajaisissa, joka avasi ovensa ihan tässä meidän kotikulmilla. Käväistiin juomassa ja syömässä kakkukahvit (sekä luut) ja katsastamassa mielenkiintoinen kierros uusiin lääkärin tiloihin ja välineisiin.

Painon karttumisen lisäksi myös henkistä kasvua on saattanut tapahtua, minkä voi päätellä hieman kuva-arkistoja kaivelemalla (kuvassa ikää arviolta n. 3 kk):