Kuulumisia

Ulkoilu päivän jälkeen on hyvä ottaa rennosti tyypillisellä tavalla;
pehmolelujen seurassa

Pakkaset ovat pysyneet vihdoin alemmissa lukemissa, joten ollaan päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja järven jäästä. Tänään kävimme kahteen otteeseen jäällä kävelemässä, jälkimmäisellä kerralla pääsimme ihan kävelyyn tarkoitetulle väylälle, jossa näki jopa pimeämmällä, mutta muita ei juurikaan ollut hämärällä sinne eksynyt, niin Aslak pääsi iritkkin juoksemaan.

Itselläni on pänttääminen kuulunut päivien pääasialliseen ohjelmaan ja Aslak mielellään auttaa kyseisessä hommassa (järsimällä kyniä ja kuolaamalla muistiinpanoihin), kuten kuvasta näkyy. Toko on nyt opiskeluni varjossa hetkeksi jäänyt, mitä nyt kotona ja lenkillä on välillä vähän kokeiltu. Agilityä kuitenkin käydään kerran viikossa harjoittelemassa ja arkitottista kahdesti viikkoon. Toissa kerralla arkitottikset menivät erittäin mallikkaasti, eikä nenäkään vienyt mennessään. Viimeisimmällä kerralla taas Aslakin kaveri Feelix oli menossa mukana, minkä johdosta Aslak ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin Feelixin, mikä teki harjoittelusta mahdotonta. Tietääpähän, että tällainen häiriötekijä on Aslakille erittäin haastava.

Agilityssä viime kerralla käytiin taas pari uutta juttua. Uutena meille tuli keinu, jota itse jännitin varmasti Aslakkia enemmän. Nakin voimalla Aslakkia rämähdys ei jännittänyt. A-este oli myös aika uusi juttu ja ensimmäinen sellainen, jossa Aslak hieman mietti, että tahtooko sitä mennä vai ei. Parin harjoituksen jälkeen sekin kuitenkin sujui innolla. Uusien esteiden lisäksi harjoittelimme ''eteen'' -käskyä, jolla Aslakin tuli siis hypätä kolme peräkkäistä estettä viimeisen takana olevalle namialustalle. Alustalla oli aluksi vahti, joka otti alustan pois, jos koira lähti kiertämään. Aslakilla tämäkin sujui jo heti ensimmäisellä. Yllä olevasta kuvasta voi bongata heiluvan hännän, joka kertoo Aslakin innosta hommaan. Paikallaan odottelu on haastavaa puuhaa, kun tahtoisi jo päästä tekemään. :)

Voihan nenä

Otsikosta ja kuvasta voi ehkä jo päätellä tämän hetken teeman. Aslakin tämän hetken lempi puuhaa on haistelu, joka on jopa niin hauskaa, että 40 minuutin arkitottelevaisuusharjoituksen aikana voisin veikata Aslakin nenän olleen maassa ehkäpä 38 minuuttia. Nyt on kyllä mietinnän alla, että onko tokon harjoittelu vain ajan hukkaa, kun katsekontaktia en saa vaikka laulaisin sille. Minä, kuten varmasti aika moni muukin nuoren uroskoiran omistaja, olen hieman turhautunut tilanteeseen, kun upean katsekontaktin oppinut koira onkin yhtäkkiä korvaton nuuskuttaja. Myös luoksetulo on lenkillä heikentynyt jos on hyvä haju penkassa. Nyt en osaa sanoa, että onko tilanteeseen vain tyydyttävä ja odotettava aikuisempia aikoja, vai onko vika minussa ja motivoinnissa, enkö ole tarpeeksi mielenkiintoinen voittaakseni hajut? Paikallaan ollessa Aslak sentään kuuntelee, mutta heti liikkeelle lähdettäessä painuu kuono maahan.

Agilityä ollaan nyt muutamaan otteeseen käyty harjoittamassa. Tähän mennessä ollaan koitettu puomia, putkea, pussia, keppejä, hyppyä ja rengasta. Eikä yhdessäkään ongelmaa, mitä nyt ohjaaja hieman haahuilee omiaan eikä oikein meinannut keksiä kepeillä että miten sitä kättä oikein pujotetaan palkatessa. :D Ja muutoinkin on ohjaus vähän liian hidasta, pussissakin piti aluksi kannustaa ja raottaa pussin suuta, mutta enhän minä mitään kerinnyt, kun Aslak jo viipotti tulemaan. Mutta pääasia että molemmilla on kivaa.

Tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2013

Vuoden vaihtuessa tulevan vuoden tavoitteet jäivät julkaisematta, sillä en ollut asiaa sen kummemmin miettinyt. Kaikilla on tainnut olla kuitenkin tapana niistä jotain kertoa, joten kävin itsekkin pohtimaan asiaa.

Harrastuksien osalta aloitimme nyt siis agilityn alkeiskurssin, se ei edelleenkään ole välttämättä ihan meidän laji, mutta mukavaa yhdessäoloa kuitenkin. Toko on se ensisijainen harrastus, tosin se saattaa joutua nyt hetkeksi vähemmälle treenille, sillä ohjattujen treenien aikaan viikolla minulla on ilta opiskelua ja viikonloppuna treenit olisi yhteen putkeen agilityn kanssa, joka saattaisi olla liikaa kerta annoksena. Keväällä sitten varmaan lähdetään testaamaan jälkeä.

Toko:

Tokossa voisi vaikka ottaa tavoitteeksi, että kaikki alokasluokan liikkeet olisi jotenkuten hallussa vuoden aikana. Maahan ja seisomaan jättö on jo suht hyvin alulla, samoin luoksetulo. Hyppy vaatii vielä paljon harjoitusta sekä paikallaan olo muiden koirien kanssa. Suurin kulmakivi tulee varmasti olemaan seuraaminen niin, että nenä pysyy irrallaan maasta. En tiedä mahtaako haistelu vimma olla ikä kysymys vai koulutuksen puutetta, mutta en oikein keksi kuinka saisin Aslakin samalla oppimaan seuraamaan ilman herkun esittelyä ja olemaan nuuskimatta.

Arkitottelevaisuus

Arkitottelevaisuudessa ehdottomasti poiskitkettävä asia on komentaminen haukkumalla. Tässä ollaan kuitenkin edistytty, sillä olen oppinut ennakoimaan, kun Aslakista jo näkee kun se jännittää vartaloa, että kohta kajahtaa. :D Myös jääräpäisyys on ottanut pienen taantuman, sillä kieltäminen alkaa jo hieman auttaa tähän haukkumiseen, aiemmin se vain yltyi. Kokonaisuudessaan olen saanut Aslakkiin ikäänkuin paremman tuntuman, kun koiraa alkaa oppia tuntemaan ja huomaa miten sitä pitäisi käsitellä. Täytyy kyllä myöntää, että jokin aika sitten meinasi sormi mennä suuhun. :D Kokonaisuudessaan sille on oltava selvästi napakampi kuin mitä pentuaikana olin. Toinen arkitottis juttu on hihnassa vetäminen, johon en ole vielä keksinyt ratkaisua. Täytyy kyllä myöntää, että siinäkin asiassa on tahtonut vähän laiskistua, kun vetäminen ei ole loppunut, niin hihnalenkkejä on tullut tehtyä vähemmän.

Ei niinkään tottelevaisuuteen, mutta arkeen liittyvä asia on Aslakin eroahdistus. Asian kanssa taisteleminen vaihtelee omassa mielessäni vuoroin epätoivon partaalle ja positiiviseen taistelunhaluun. Asia on kuitenkin positiivisessa suunnassa, tosin erittäin alkuvaiheessa. Tähän mennessä valaisevin apu on tullut niinkin läheltä, kuin marketin lehtihyllystä. Ostin lehden (Meidän Koira, 6/12) jossa oli hyvä ja kannustava juttu eroahdistuksesta (sattumalta myös juttu eräästä göötistä löytyi lehdestä sekä muuta mielenkiintoista luettavaa), jonka pohjalta olen nyt lähestynyt asiaa. Tavoitteena olisi päästä ongelmasta eroon vuoden aikana, toivotaan parasta.

Myös arjen luoksetuloa tulisi varmasti vielä vahvistaa, sillä vaikka Aslak tulee kyllä kutsusta luokse, niin oikein hyvä haju lumipenkassa saa sen jumahtamaan ja itse saa vaikka huutaa ja heittää kärrynpyörää eikä Aslak liikahda mihinkään. Toinen pattitilanne on, jos toinen koira sattuu jossain yllättämään, silloin Aslak juoksee vain ympyrää eikä anna kiinni.

Pieniä, mutta häiritseviä tapoja ovat myös ruuan varastaminen pöydältä ja hanskojen varastelu ihmisten käsistä.

Näyttelyt

Näyttelyissähän Aslak sai ensimmäisen SERTin ensimmäisessä juniori -luokan näyttelyssään. Sen jälkeen ei olla virallisissa näyttelykehissä käyty, mutta ne tulevat olemaan kyllä vuoden ohjelmassa. Toista SERTiähän sieltä toki kalastellaan, mutta tavoitteita ei myöskään laiteta liian korkealle. Tavoitteena olisi, että Aslak oppisi oleskelemaan häkissä ja näyttelypaikalla rauhassa (jostain syystä Aslak ei viihdy häkissä ulkona tai kotona, vaikka autossa se on ihan hyvä paikka). Yleisillä paikoilla oloa ja kehässä esiintymistä käydään harjoittelemassa myös ajankuluksi mätsäreissä jos niitä kohdalle sattuu, sekä seuramme järjestämissä näyttelytreeneissä silloin kun niitä on tarjolla. Olisihan se hienoa, että kehä-esiintyminen olisi satavarmaa ja olisi hienoa oppia esittämään koira niin, että se katsoisi suoraan eteen, eikä kääntäisi päätään esittäjään.

Terveystarkastukset

Tarkoituksena olisi nyt ainakin silmät tarkastuttaa, mutta muitakin kuvauksia on harkinnassa.

Kokonaisuudessaan uuteen vuoteen lähdetään innolla harrastamaan! Vuoteen 2013 mahtuu toivottavasti myös aikuistumista ja sen myötä pikkuhiljaa murkkuiän menoa. :)

-

Pitkästä aikaa kävimme kunnon lenkillä niin, että Aslak pääsi juoksemaan kerääntynyttä energiaa pois. Näin talvis aikaan, kun jäälle ei uskalla lähteä ja metsässä sijaitsevat lenkkireitit ovat latuja täynnä, on lenkkeily enemmän hihna lenkkiä. Ja mieluiten juoksu tapahtuu umpihangessa, kuten oikean puoleisesta kuvasta voi nähdä.

Päivän päätteeksi oli hyvä vähän leikata kynsiä, siistiä tassukarvoja ja rasvata anturoita. Tämä tapahtuma näyttää meillä siis tältä.

Match Show Kuopio 5.1.2013

Odottavan aika oli pitkä...

Mutta odotus palkittiin. Tänään Kuopin Match Showssa Aslak osallistui ensimmäistä kertaa aikuisten kehään. Odotukset ei olleet korkealla, koska arvelin tason olevan meille turhan kova aikuisten koirien seassa, Aslak kun on vielä ihan kakara.

Taso tosiaan oli kova, mutta Aslak käyttäytyi oikein hyvin ja malttoi uskomattoman hienosti seistä pitkiäkin aikoja kehässä. Sijoitukseksi tuli siis ensin punaisten ykkönen ja sitten best in show kehässä sijoituttiin neljänsiksi.

Kuvassa punaisen kehän jälkeen Aslak auttoi palkintojen kantamisessa, mutta kuvassa ei enää malttanut poseerata kun piti päästä jo tekemään palkintoluusta selvää.

Uusi Vuosi

Niinpä se vuosi sitten taas vaihtui. Aslakin ensimmäinen uusi vuosi täällä meillä ja edellisestä ei luultavasti ole muistikuvia, sen verran oli marsu vielä silloin. Aslak ei ole tähän mennessä pelännyt mitään pauketta, tosin juuri tuossa muisteltiin ja todettiin, että eipä ollut viime kesänä yhtään kunnon ukkosmyrskyäkään. Ampumaradan ääniä ja yhden ilotulituksen Aslak oli kyllä jo kuullut. Eipä raketit paljon taaskaan haitanneet, enemmän alkoi jo itseä ärsyttää kun monta tuntia kuunneltiin pamauksia ja meidän olohuonekkin välkkyi kokoajan. Ulkoillessa Aslak vähän kovimpia paukahduksia katsoi ikäänkuin vihaisesti, että mitä nuo metelöi.

Uuden vuoden (eli siis vuoden kulumisen ja sopivan vapaapäivän) kunniaksi Aslak kävi tänään myös hakemassa rokotteen. Nyt ei sitten tarvitsekaan hakea kolmeen vuoteen muuta kuin kennelyskärokote. Terveeksi lääkäri totesi kuunneltuaan ja kopeloituaan. Rabies rokote tuntui ikävältä kuten viimeksikin, mutta eipä se pitkään harmittanut. 11,7 kg näytti tällähetkellä vaaka.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon oppia, enimmäkseen varmaankin kantapään kautta. Muiden koiranomistajien kanssa todettiinkin, että ensimmäisen koiran kanssa kaikki kuuluukin opetella oiken pitkän kaavan mukaan, niin ovat kuulemma kaikki tehneet. Vuoden loppupuolella oli arkitottelevaisuuksissa meitä kouluttaneen kanssa puhetta Aslakin kehityksestä ja palauteltiin mieleen kesän tilannetta. Enpä ollut enää edes muistanut minkälainen riiviö Aslak kesällä olikaan, saa kyllä olla ylpeä monessakin asiassa kehityksestä. Vielä on paljon opittavaa, etenkin omistajilla, mutta eteenpäin mennään ja saadaan onneksi pätevää tukea ja opastusta.

Toivotamme hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!