29. syyskuuta 2013

Pojat lenkillä

Vasemmalta Onni, Rölli & Aslak

Onnille riitti ja muut perässä, ettei mee kaikki namit pienimmän suuhun :D

Siipien katkontaa ja muuta puuhaa

Pieni yhteenveto taas viimeisimmästä toko treenistä:
  • Alussa Aslak oli ihan lentoon lähdössä ja ajattelin, että näinköhän on paikkamakuutakaan turha käydä harjoittelemaan, kun se vaan piippasi ja oli muutenkin todella levoton. Sain sen jotenkuten rauhoittumaan ja otettiin paikkamakuu toisen koiran kanssa. Aika: n. 2 min, matka: n. 10 m. Rauhallisesti kesti, haukotteleminen toimii hyvänä rauhoitus signaalina.
  • Seisomisen vahvistelua ihan vain itsekin pysähtyen.
  • Luoksetulo, tutusta liikkurista ja siihen kohdistuvista rakkauden osoitusten tarpeista huolimatta nappi suoritus.
  • Liikkeestä maahanmeno. Hyvä, tosin lopun perusasennon ennakoi hiukan ennen kun tuli liikkurilta ''käsky''. Käskin uudestaan maihin, käännähdin pienen matkan ja otettiin loppu siis uusiksi, sitten ei ennakoinut eikä noussut liikkurin käskystä (odotan treeneissä aina hetken ennen kuin itse sanon).
  • Hyppy taas pienen tauon jälkeen, hyvin teki, lopussa menin luo ja syötin heti kädestä jotta pysyi seisomassa ja heti vapautus, ei perusasentoa.
  • Hieman seuruutusta, ei valitettavaa. 
  • Kokonaisuudessaan yritin alun levottomuuden jälkeen keskittyä rauhoittumiseen. Liikkeitten tekemistä aloitettaessa otin autosta ulos ja heti pienen pätkän seuraamista, jotta tein heti selväksi ettei tultu riekkumaan. Tottistelun lopuksi pyrin vain rauhoittelemaan silittelyllä ja nameilla, ettei ihan jäisi lento asentoon. Kaikille koirille on mielestäni tärkeää opettaa myös sitä rauhoittumista, eritoten tuollaiselle joka kuvittelee olevansa vähintään lentäjän poika.

Muuten meille ei kuulu juurikaan mitään uutta. Agility on jäänyt tällä hetkellä kokonaan, tehdään sitä sitten taas omaksi iloksi kun aikaa ja innostusta siihen riittää. Tokoon lähinnä ollaan keskitytty, myös jälkeä olisi mukava vielä yrittää treenailla hiukan ennen talven tuloa. Ollaan myös nautittu ilmojen viilenemisestä ja sen mukanaan tuomista viileämmistä ulkoiluista, lenkkejä tehdään nyt varmasti taas hiukan enemmän.


Tässä vielä loppuun kuva, jolla Aslak tahtoo näyttää kaikille lukijoille kuinka häntä on kidutettu. Kurja ihminen meni ja puki koira raukalle heijastinliivin iltalenkille! Ulko ovesta sisään raahauduttuaan (lenkillä ensin lehtikasoissa möyrittyään ja jatkuvasti ravisteltuaan) se ryömi tuohon, juuri ja juuri pois ulko-oven välistä, ja valitti. Liivin riisumisen jälkeen se lösähti takaisin sijoilleen, huokaisi ja katsoi minua merkitsevästi kulmien alta, ''Olen syvästi loukkaantunut tekemästäsi vääryydestä''.

25. syyskuuta 2013

Tokoa jälleen

Tokoa taas tämän päivän treeniohjelmassa, mitäs muutakaan.

Ensin oli arkitottista pieni pätkä, siinä piti huudella vähän joka suuntaan ja oli muutenkin ihan lentoon lähdössä. Loppua kohden kuitenkin rauhoittui.

Autossa huilitauon jälkeen aloitettiin toko treenit, ensin paikkamakuu. Ennen makuun aloitusta otettiin luoksepäästävyys, kelpo suoritus. Rivissä oli vähän levotonta porukkaa, Aslak oli reunassa, eikä ottanut häiriötä mistään. Ihan hyvän pituisen ajan jälkeen kävin palkkaamassa reilulla kädellä ja sitten vielä uudestaan lyhyt aika astetta pidemmällä matkalla. Pitää nyt alkaa sitä matkaa kasvattamaan pikkuhiljaa, voisi yrittää vaikka laskea askeleet. Kaikin puolin hieno.

Sitten taas huili autossa, jonka jälkeen harjoiteltiin seisomisen vahvistamista, nyt pitää treenata vaan sitä, että pysähdyn ja kädellä stoppaan, jotta saadaan se sana sinne päähän taottua ilman hiipimisiä.

Luoksetulo, hieman taas törmäsi, mutta en viitsinyt siihen sen kummemmin puuttua, sitten reilu palkkaus.

Lopuksi pieni seuruutus kuvio ilman hihnaa, sitä pitää yrittää treenailla, että ei alkaisi haukkumaan/piippaamaan jos ei heti lähdetä liikkeelle. Puutun heti ääntelyyn ja teen vaan ''seuraa'' käskyä ja palkkaan hiljaisuudesta ilman että lähdetään liikkeelle. Kokeissa täytyy varmaan yrittää vaan pyytää se vierelle ennen liikkeen suorittamisesta, siitä ''seuraa'' kun alkaa kierrokset nousemaan. Treeneissä toki kuitenkin pyrin sen kitkemään pois.

Kaiken kaikkiaan arkitottiksen alun riekkumista lukuunottamatta hyvät treenit!

23. syyskuuta 2013

-

Kävimme taas sunnuntai päivän ratoksi ihan itsekseen hieman treenaamassa tokoa.

Ensin otimme paikkamakuun yksin, menin reilusti kauemmaksi, kun ajattelin, että ilman häiriötä se onnistuisi. Hetken kuluttua kentän läheisyydessä olevan talon pihaan tuli iso lauma äänekkäitä lapsia ja sinne hiukan vilkuiltuaan Aslak nousi ja juoksi miun luo. Oma moka taisi olla, ei pitäisi tuon matkan kanssa kiirehtiä. Palautin, otin hieman vähemmän etäisyyttä ja otin minuutin onnistuneen. Pitää nyt yrittää vaan hitaasti, mutta varmasti pidentää sitä matkaa.

Sitten seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno, hyviä molemmat. 

Mutta se seisominen. Yhden tein jäi seisomaan, mutta otti askeleen vastaan takaisin palatessani. Sitten otin toiston, niin hiipi eikä jäänyt seisomaan. Sitten vaan yritin vahvistaa sitä seisomista, pari ihan ok pysähdystä... On se vaan vaikea.

Sitten pari luoksetuloa suht pitkästä matkasta, siinä ottaa sen verran reippahasti vauhtia, että juoksee hiukan ohi, mutta muuten hyvä ja reilu palkkaus.

20. syyskuuta 2013

Toko treeniä

Tänään mentiin puolelta päivin taas treenikentälle. Napattiin kaksi hovaronttia ja göötti remmeihin ja lähdettiin ensin talsimaan pieni lenkki.

Lenkin jälkeen vettä ja pieni huili autossa, sitten Aslak ja yksi hovawart paikkamakuu harjoitukseen. Kun hetken aikaa oli maattu, alkoi Aslakin vierustoveri syödä heinää jolloin Aslak vilkuili kuola valuen, että siellä täytyy olla jotain hirveän hyvää. :D Ei kuitenkaan sen enempiä häiriintynyt, vaan jatkoi makoilua. Jonkin ajan kuluttua vieruskaveri nousi, ajatteli kaiketi että jos näkisi piilossa olevan ohjaajan sitten. :D Taas Aslak vilkaisi, mutta ei noussut. Hetken odotin ja sitten menin palkkaamaan, jotta sain positiivisen vahvisteen: hienoa, että kestät, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Sitten vieruskaverikin oli palautettu maihin ja jätin Aslakin uudestaan makuuseen, molemmat kestivät ja hetken kuluttua palkkaus. Paikkamakuuta pitää nyt vaan tehdä eri pituisilla ajoilla eri koirien kanssa ja muistaa harjoitella myös sitä, että molemmin puolin on toinen koira. Ja se matka, sitä pitäisi saada vielä yli 10 m lisää...

Sitten seuraamista, nätisti teki. Maahanmeno, hyvä.

Liikkeestä seisominen. Saatiin onnistunut seisominen, mutta kävi heti perusasentoon kun palasin vierelle. Tätä kun sitten yritettiin harjoitella uudella toistolla kyseistä liikettä, Aslak hiipi eikä oikein ollut mukana koko hommassa, oli taas koko ''seiso'' vähän vieras juttu. Pitäisi varmaan vaan harjoitella vahvistusta tuohon sanaan, eli heti palkkaa kun jää seisomaan. Ja lopun perusasentoa esimerkiksi niin, että annan palkkaa jo nokkaan heti luoksetullessa, ettei ehdi istua.

Luoksetulo. Ensin tein niin, etten kutsunutkaan luokse, vaan palasin itse takaisin (kun siellä mölleissä ennakoi). Noh, tätä emme enää tee, koska luoksetulon vauhti meinasi heti kärsiä tästä! ''Liikkuri'' oli antanut Aslakille hetki aiemmin nakkia ja sekös jäi mieleen. Sitten taisi mennä kolme eri kertaa niin, että Aslak lähti liikkurin luo minun sijasta kuullessaan miulta ''seuraa'' -käskyn. Noh minä sitten toruin ja otin alusta, mikä johti siihen, että seuraavalla kerralla juoksi kyllä kohti vähän matkan päähän, pystähtyi ja alkoi vinkua, juuri sellainen ''olen nyt syvästi loukkaantunut kun äsken komensit, eikä sulla oo etes yhtä hyvää palkkaa kun tolla liikkeenohjaajalla''. Sitten luoksetulo parin metrin päästä ja sitten taas pitempi, joka sitten onnistui nappiin, siitä heti pallolla oikein kunnon palkkaus. Nyt vaan taas pitää vahvistaa tätä, tehdä pitempiä luoksetuloja kunnon palkalla, niin että miulta saa nakkeja ja pallon ja kaikkea hirveen hauskaa ja kivaa ja liikkurilta ei mitään.

19. syyskuuta 2013

18. syyskuuta 2013

Möllitokoa ja opiskelua

11.9. MÖLLITOKO: käytiin jälleen möllitokoilemassa. Liikkeiksi valitsimme jälleen samat kuin viime kerralla möllitokossa käydessämme eli: mölli luokka, luoksepäästävyys, 1 min paikkamakuu, hihnassa seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja estehyppy.

Luoksepäästävyydessä hieman tahtoi mennä ''tuomaria'' vastaan, se kun oli sellainen ''tältä on saanu ennenkin rapsutuksia'', eli ei ollut ihan täysin vieras ihminen. Siinä sitten muiden kanssa myöhemmin jutustellessa sainkin kuulla, että ei se pieni vastaan meno haittaa, mie kun oon luullut että pitää istua kuin tatti.

Paikkamakuussa otin aika lyhyen etäisyyden, sillä selkeästi miun etäisyys on niitä haastavia juttuja ja nyt kun olin jännittynyt ja oli paljon häiriötä, niin aika lyhellä matkalla. Hyvin meni, yhdessä kohtaa kuulin pienen ''piip'' -äänen ja oli hiukka levoton, mutta rauhottui heti. (Viimeksi treeneissähän keksi uuden ei niin hauskan jutun ja haukkui maatessaan, kun oli niin lentoon lähdössä mutta tiesi ettei saa lähteä).

Hihnassa seuraaminen vähän meni alusta plörinäksi, kun kontakti tippui ja siinä vähän haisteli ja haahuili, sitten ensimmäisen käännöksen jälkeen sain taas homman kohdilleen ja nättiä seuraamista (ainenkin omasta kulmasta katsottuna) siitä eteenpäin. Nyt vaan edelleen seuraamista tiheällä palkalla, jotta saataisiin se kontakti vieläkin pysyvämmäksi.

Sitten liikkeestä maahanmeno, ei huomautettavaa, hyvää työtä.

Luoksetulo. Tällä kertaa se meidän toinen varma liike, matkan päähän päästyäni ja liikkurin pyynnöstä pysähdyttyäni ja käännyttyäni ehkä vilkaisin Aslakkia ja ennenkuin liikkuri ehti sanoa ''käsky'' niin Aslak jo viiletti tulemaan. Tästähän olisi jotain pisteitä herunut, mutta suosiolla en etes suorittanut tältä erää liikettä loppuun asti, vaan otin koko homman alusta, nolla ei haitannut kun sain tehdä onnistuneen suorituksen, että ei vaan jää päälle varastelu. Tässä pitää nyt varmaan tehdä silloin tällöin pelkkiä odotus harjoituksia, jätän istumaan ja käyn kääntymässä ja palaan takaisin palkkaamaan.

Estehyppy oikein hieno, tosin edelleen tuppaa aavistuksen ennakoimaan liikkurin ''käsky'' komennosta lopun perusasentoon, joten niitä vaan rutkasti treeneissä, että en pyydäkkään perusasentoa heti tai että liikkuri sanoo useamman kerran ennen kuin pyydän. 

Kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli, tapahtuma järjestelyt sujuivat joissa auttelin ja omaan suoritukseen olin oikein tyytyväinen. Aslak pysytteli liikkeitten välissäkin kuulolla ja teki paikkamakuunkin niin mallikkaasti, vaikka sitä ennen ehdin sen vain pissittää ja pikku hetken rauhoitella JA kenttä oli se jossa ollaan tämä kesä treenattu agia. Autosta ottaessa oli kyllä aivan siivilleen lähdössä, mutta ei sitten juuri haukkuntkaan vaan käyttäytyi mallikkaasti.

Pisteet: luoksepäästävyys: 10, paikkamakuu 10, seuraaminen 8, liikkeestä maahanmeno 10, luoksetulo 0, estehyppy 10, kokonaisvaikutus 9,5. Sijoitus oli 4./5.


15.9. LENA DANKER: Ohjelmassa oli Lena Dankerin näyttely/anatomia koulutusta. Suunnattiin puoli kahdeksitoista paikalle, käytiin hiukan kävelemässä enimpiä energioita pois. Aslakilla sitä tosiaan ensin riitti Onni -mittelin vierellä kävellessä, mutta sitten loppua kohti muistui mieleen jo kaunis hihnakävelykin. Autossa olivat vierekkäisissä häkeissä ja koko monen tunnin luennon ajan oli auton peräluukku auki, eikä Aslak etes kiljunut! Askel parempaan siinäkin, yleensä huutaa kuin palosireeni jos takaluukku on auki.

Ensin tosiaan koulutuksessa oli useamman tunnin antoisa luento. Hurjan paljon opin uutta koiran rakenteesta, osaa näyttelyarvostelujakin lukea ihan eritavalla. Luento meni mukavalla hengellä ja oli mielenkiintoinen, Parikkalan koiraharrastijille toki myös kiitosta hyvistä järjestelyistä muun muassa tarjoilun suhteen! Luennon jälkeen oli vuorossa käytännön harjoittelua, jossa tutkiskeltiin koirien rakennetta konkreettisesti.


18.9. EROSSA OLO JA TOKO: olimme molemmat koko päivän pois ja äitini oli Aslakin seurana täällä meillä. Ei ollut meidän perään kaipaillut, joten pientä edistystä meihin suuntautuvan riippuvuuden pois kitkemisessä. Myös portti on otettu kotona käyttöön ja Aslak on muun muassa ollut öitä portin eri puolella ilman ongelmia.

Illalla ehdittiin vielä kuitenkin arkitottis ja toko treeneihin. Arkitottiksissa harjoiteltiin taas vaan yleisesti ottaen rauhoittumista ja toisten ohittelua hihnassa nätisti kulkien. Tokossa otettiin vähän seuraamista, sen verran tahtoo vietti nousta, että rupeaa edistämään kun meinaa lentoon lähteä. Tähän pitää kiinnittää nyt huomiota, ottaa vaikka kokonaan homma seis jos viilettää edellä, jotta ymmärtää ettei homma jatku ennen kun tekee nätisti oikealla kohdalla. Hyvin seurasi irti ilman houkuttimia, palkka tuli sitten aina vasta taskusta. 

Lopuksi otettiin vielä kahden koirakon voimin paikkamakuu. Kenttä oli suht rauhallinen, joten kahdella minuutilla mentiin ja hieman taas otin enempi etäisyyttä. Hieman reilu 2 min oli siis aika ja hyvin kesti. Luultavasti luki hiukan minuakin, kun olin itse todella rennolla asenteella.

7. syyskuuta 2013

-


Vihdoin alkaa ulkona olla syksyn tuntua, sitä onkin odotettu. Itse en ole koskaan ollut kesä ihminen, vaan syksy ja talvi on ehdottomia lemppareita. Ne on myös koiran kanssa paljon mukavempaa aikaa (olettaen tietysti että koira on tuollaista säänkestävää mallia).

Myös Aslakin murkku on alkanut väistyä ilmojen viiletessä, vielä en nuolaise ennen kuin tipahtaa, mutta jotenkin se on ollut paremmin kuulolla ja rauhallisempi. Toivottavasti tämä murkku ei sitten keväällä enää palaa talvihorroksesta.

Eilen pitkästä aikaa oli tilanne, että Aslak jäi isännän kanssa kotiin ja minä lähdin illaksi muualle. Ei ollut kaipaillut perään. Koira touhuistahan en kuitenkaan poikennut, kävin vain ottamassa oppia teoriassa koiran vieteistä luennon muodossa.

(Kuvamateriaalin ottaminen oli jokseenkin hankalaa, sillä Aslakkia ympäröivät varvut oli täynnä mustikoita ja puolukoita, välillä hävisi pää pensaikkoon, kun ei millään malttanut olla syömättä.)

5. syyskuuta 2013

Seuraherrana ja treenaamassa












Aslak toimii henkisenä tukena minun viettäessä päivät koulukirjojen parissa (tosin kirjan alla unessa tuhiseva koira ei ole erityisen piristävää luku seuraa).

Iltapäivällä suunnattiin taas treenikentälle. Ensimmäisenä reilun minuutin paikkamakuu toisen koirakon kanssa, tällä kertaa otin hihnan irti!, ettei maassa kylkeä vasten se ainenkaan pääse häiritsemään. Välillä hieman kehuin kauempaa hillitysti, en palkannut välissä. Rauhassa makasi koko ajan. Nyt olin taas jo astetta kauempana, hiljaa hyvä tulee.

Sitten otettiin vähän seuraamista irti, tosi hyvin seurasi ja oli liikkeiden välissäkin kokoajan tarjoamassa kontaktia eikä lähtenyt omille teilleen. Tämä olikin juuri ideana, että tulisi harjoiteltua sitä hallinnassa pysymistä myös liikkeiden ulkopuolella ja hihnan irroittelua, että silloin ei lähdetä mihinkään vaikka lukko irtoaa pannasta.

Sitten harjoiteltiin maahanmenoa ja seisomista. Ensin kokeilin niin, että jätin pallon takaisin palatessa pienen matkan päähän, jotta saisin sillä vahvistettua ennakoimattomuutta, eli ideana se, että lähtee pallolle vapautus sanan kuultuaan, eikä istuisi. Tämä ei toiminut, kuten hieman aavistelinkin, odotti vaan palkkaa suoraan minulta. Sitten kokeiltiin samaa namialustalla, se toimi jo hiukan paremmin. Maahan menossa tätä ei juuri tarvitse tehdä, mutta seisomisessa tuppaa ennakoimaan herkemmin. Sitten otettiin vielä hiukan molempia jääviä ihan vain sanojen vahvistamiseksi, hyvin sujui.

Loppuun vielä luoksetulo, itse kun pysyin paikallani ja kädet normaalisti tiukkaan sivuilla, tuli Aslak vauhdikkaasti törmäämättä juuri oikeaan kohtaan sivulle.


Omat kuvat ovat ikäväkyllä nyt ja varmasti lähiaikoina muutenkin mallia omena ja samsung, kun kameran objektiivi on edelleen käyttökelvoton, kuullostaa vain kuin hiiret juhlisi kun yrittää tarkentaa.

4. syyskuuta 2013

-

Paikkamakuu
Paikkamakuu
Tämä luultavasti arkitottiksista rennosta asennosta päätellen?




















Tänään taas vierähti illan ratoksi muutama tunti treenikentällä, ensin arkitottelevaisuutta ja huilin jälkeen vielä toko treeniä. Arkitottikset meni ihan mukavasti, pitkän seisoskelun jälkeen piti vähän Aslakin jutella, mutta kokonaisuudessaan oikein hyvin käyttäytyi ja oli kuulolla.

Tokossa otettiin ensimmäisenä paikkamakuu. Alkoi oikein hyvin, mutta sitten Aslak rupesi katselemaan kylkiään ja tökkimään kuonolla maata ja siinä hyörittyään nousi istumaan, en tiedä oliko lie jotakin muurahaisia tai teräviä heiniä vai mikä siellä häiritsi. Sitten kävin palauttamassa, jonka jälkeen kesti todella hyvin, huolimatta siitä, että viereinen koira lähti rallattelemaan paikaltaan. Aslak vain vilkaisi lähtenyttä koiraa ja jatkoi miun tuijottamista. Taitava pieni mies! Kaksi minuuttia oli aika, kahdesti kävin palkkaamassa ja toisen koiran lähdettyä kehuin hillitysti kauempaa.

Paikkamakuun jälkeen otettiin seuraaminen hihnassa. Muuten oikein hyvä, mutta ennen liikkeelle lähtöä piti hieman piipittää (alkaa piipittää kun tahtoisi jo päästä tekemään). Tähän piipittämiseen pitää kiinnittää huomiota, eli ehdoton linja siihen, että mitään ei tehdä ennenkuin on hiljaa. 
Sitten otettiin jäävät, liikkeestä maahanmeno sekä seisominen. Molemmat meni hyvin, maahanmeno otettiin uudestaan, sillä reagoi lopun perusasennossa todella paljon liikkurin käskyyn, eli aavistuksen ennakoi. Sitten luoksetulo, Aslak teki ihan nappiin, itse en osaa pitää kroppaa paikallaan, hieman kuivaharjoittelua siis itselle. Sitten vielä lopuksi hyppy, siinäkään ei mitään parannettavaa. :) Jäi taasen oikein hyvä mieli treeneistä, on se vaan taitava eläin. :)


(Merkatuista kuvista kiitos Ape Karjalainen, keskimmäisestä kiitosta Maarit tai Tero Kataikko(?))