31. joulukuuta 2014

Kurkistus eteenpäin (vuoteen 2015)

Se olisi taas uusi vuosi tuloillaan ja aika pohtia, että mitä sitä tulevalle vuodelle keksittäisiin.

DSC_0381

Treenirintamalla tulee luultavasti heti vuoden alusta olemaan huomattavasti aktiivisempaa, kuin nyt loppuvuonna. Siirrymme nimittäin treenaamaan tokoa täysin uuteen porukkaan ja uusien valvovien silmien alle. Saamme toivottavasti taas lisää treeni-intoa ja paljon oppia.

Tokon kanssa elelemme hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Sieltä sun täältä olen kuullut huhuja tokon sääntöjen kansainvälistymisestä tulevan vuoden aikana, mutta mihinkään varmaan tiedoitteeseen en ole törmännyt. Kyseinen uutinen ei todellakaan ilahduta allekirjoittanutta, sillä se tarkoittaa käytännössä alo-luokan poistumista kokonaan kuvioista ja muutoksia muihinkin luokkiin. Turhauttaa ajatuskin siitä, että ollaan turhaan kerätty taitoa ja rohkeutta alokkaan kuvioihin. Harmittaa myös ihan yleisellä tasolla, koska sääntömuutokset luultavasti karsivat tokosta ne viimeisetkin ''kaavasta poikkeavat'' rodut. Uskallan nimittäin veikata, että esimerkiksi göötin kanssa kokeisiin lähtemisen kynnyksestä tulee liian suuri ylitettäväksi. Muokkaus: Jo ennen kuin ehdin tätä tekstiä julkaista, Kennelliiton sivuille julkaistiin uudet tokon säännöt. Ei ne nyt ihan typeriltä vaikuta, joten emme vaivu epätoivoon. Nyt sitten odotellaan vielä, että sinne ilmestyisi tarkemmat suoritusohjeet liikkeille.

Yritämme siis ottaa tavoitteeksemme, että kävisimme edes yhdessä toko kokeessa ennen sääntömuutoksia, mikäli sellaiset on tulossa. Aika näyttää milloin uskaltaudumme kokeisiin, riippuu paljolti siitä kuinka treenit lähtee vuoden alusta käyntiin.

Olen myös harkinnut Aslakin kanssa rally-toko kokeita. Ihan vaan siksi, että saisin omaa kisajännitystä lievennettyä ja saataisiin yhteistä mukavaa puuhaa. Ensimmäisen luokan kyltit ovat jo tokon kautta suhteellisen tuttuja, ainoastaan eteen istuminen ja pk:n täyskäännös on sellaisia, mitä me ei osata. Toivotaan, että kokeita sattuisi kohtuullisen matkan päähän ja mahduttaisiin niihin mukaan.

Myös luonnetesti alkaisi olla ajankohtainen. Aslak saavuttaa 23.12. kolmen vuoden iän. Senhän pitäisi tarkoittaa aikuistumista, mutta vielä siitä vähän uupuu. Tosin on se kyllä jossain määrin aikuistunutkin. Vielä ei ole mitään testiä kiikarissa, mutta iän puolesta voitaisiin varmaan niitä alkaa katselemaan.

Ihan huvin vuoksi pyörähdellään varmaan muutamissa näyttelyissä Suomessa. Tavoitteena olisi käydä myös edes yksi näyttely kotimaan rajojen ulkopuolella, kun se jäi tältä vuodelta käymättä. 

Myös mätsäreitä yms. tapahtumia varmasti omaksi huviksi kierrellään jos sattuu kohdalleen.

Jälki on laji, joka edelleen pyörii mielessä toistuvasti. Katsellaan jos vaikka keväällä saataisiin jälkikärpäsen purema ja alettaisiin treenata sitä.

27. joulukuuta 2014

Mitä meillä syödään

Meille luiden kanssa sattuneen hyvin säikäyttäneen episodin jälkeen ei tässä talossa ole tippunut koiran kuppiin mitään raakaa. Siirryttiin silloin kertaheitolla nappulaan ja unohdettiin raakaruoka. Hiljalleen, trauman hävittyä, mieleen on alkanut hiipiä ajatus taas raa'asta ruuasta. Koska nappula on tuntunut ihan hyvältä (ja on äärimmäisen helppo ruokintamuoto), ei siitä aijota kuitenkaan luopua. 50/50 ruokintamallista olen lukenut ja kuullut vain hyvää, joten tuumin, että lähdetään testaamaan sitä.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin. 

Vaikka syöttämämme nappula, Canagan, on ilmeisen laadukasta, ei se silti vedä vertoja lihalle. En jaksa lähteä miettimään kamalan tarkkoja ravintoarvoja, hankalia reissueväitä yms. raakaruuan varjopuolia, joten kokeillaan nyt kompromissia. 

Tästä eteenpäin kuppiin siis menee Canagan Free Run Chicken -nappulaa ja toinen puolikas raakaa lihaa: kalkkunaa/broileria, nautaa(/sika-nautaa), lohta ja silloin tällöin naudanmahaa. Omanlainen haasteensa tuossa lihan syöttämisessäkin. Olen nimittäin tutkiskellut kennelrehun, vauhti-raksun ja mustin&mirrin valikoiman ja olemassa on ilmeisen vähäinen valikoima LIHAA. Siis ihka-aitoa puhdasta lihaa, johon ei olisi jauhettu myös luuta (tai muita roippeita) mukaan. Ymmärtäähän sen, että pelkkä liha on varmasti lompakolle ikävämpi kolaus, ja se sotii aitoa barffausta vastaan, mutta entä jos ei silläkään uhalla tahdo ostaa luuta? Suolitukoksen jälkeen en aio antaa Aslakille edes luullista jauhelihaa, kuin korkeintaan silloin tällöin. Mustin ja mirrin Maukas -tuotesarjan valikoimista löytyy kalkkuna sekä nauta luuttomana, poroa taas löytyy MUSH:in valikoimasta. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin, kaikkeen muuhun on se luukin heitetty sekaan.

Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Canaganin (n. 100g) ja lihan (n. 125-167g) jälkeen D-vitamiinin ja sinkin saanti jää aavistuksen vajaaksi. En tiedä kuinka suuri merkitys niin pienillä heitoilla todellisuudessa on, mutta onneksi niiden puute on helposti korjattavissa. Kuppiin laitetaan melkein päivittäin pieni nappi, Biotiini forte, jossa tulee siis täydennystä myös sinkin saantiin. D-vitamiinin saanti lisääntyy turskanmaksaöljyllä ja n. kerran viikossa annettavalla lohella. (Laskeskelin lähinnä D:n, A:n, kalsiumin ja sinkin.)

Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.

25. joulukuuta 2014

Joulu

20141225_105512

Joulu on mennyt rauhallisissa tunnelmissa, hyvin syöden. Kuvassa katsottiin 101 dalmatialaista tv:stä, tosin Aslak nukahti puolessavälin elokuvaa. Sitä ennen se tosiaan katsoi sitä, aiemmin suosiota ei ole tältä kriitikolta saanutkaan vielä muut elokuvat, kuin Lassie.

23. joulukuuta 2014

Vuosia mittariin

DSC_0419

DSC_0431


DSC_0399
Jouluisessa pakkassäässä saavutti Aslak 3-vuoden ''aikuisen'' iän. Sen kunniaksi kirmattiin lumihangessa kuin pentu konsanaan. Paljon onnea myös muille Calawan F:ille!

Hyvää joulua!

Nimetön

Perinteiset joulukortit jäivät jälleen kerran väsäämättä ja lähettämättä, mutta hyvää joulua kuitenkin kaikille, jotka tämä reitti tavoittaa!

21. joulukuuta 2014

Joulutunnelmissa


Kun kotiin laitetaan joulua, täytyy göötin aivan välttämättä osallistua kaikkeen. Ja kun kotiin laitetaan jotain uutta, se on poikkeuksetta gööttiä varten. Kuvassa näkyvä matto ja rautainen jalkakin ovat takuulla laitettu göötin, ei kuusen, lepopaikaksi.

14. joulukuuta 2014

Kurkistus taaksepäin

DSC_0349

Tämän vuoden alkajaisiksi listasimme suunnitelmia tuleville kuukausille. Tässä pieni katsaus, että mitä saatiinkaan aikaan:

Harrastukset:

  • Näyttelyt: tavoitteena oli saada puuttuva serti suomen muotovalion arvoa varten. Tämä tavoite saavutettiin hyvinkin nopeasti ja kaupanpäälle pari CACIB ruusukettakin tarttui matkaan.
  • Suomen rajojen ulkopuolelle emme suunnitelmista huolimatta edistyneet. Budjetti ja aika eivät yksinkertaisesti riittäneet.
  • Toko-kokeitakaan emme korkanneet. Paikkamakuussa otettiin kyllä suuria askelia eteenpäin, mutta koevalmiuteen emme ole ihan vielä päässeet. Kyllähän Aslak alo-luokan liikkeet osaa ja välillä treenit menevät aivan nappiin. Itse vaan jännitän liikaa sitä, että mitä se keksiikin sitten, jos vaikka kadottaa korvat kokonaan...

Muita:

  • Terveystarkastuksissa käytiin ottamassa perusteelliset kuvat. Se olikin yksi vuoden kohokohdista, kun saatiin parhaat mahdolliset uutiset jokaisesta tarkastuksen osa-alueesta. 
  • Kokonaisuudessaan rajojen koettelemuksissa ja arjen käytännön käytös asioissa on tullut suuntaa vain parempaan. Monissa asioissa on toki edelleen parannettavaa, eikä kaikki omat pentuajan mokat varmasti olekaan koskaan korjattavissa, mutta kokonaisuutena sujuu mukavasti. Jotain erityisiä onnistumisia mainitakseni, kotoa tehdyt hihnalenkit ovat oikein mallikkaita, ei tietoa kiskomisesta (yleensä).
  • Luoksetulot lenkeillä paranivat vuoden aikana. Edelleenkään en kuitenkaan luota, että tulisi koiran/ihmisen/tms. tullessa vastaan.
  • Häkissä oloa esim. näyttelypaikoilla ei juurikaan harjoiteltu. Laiska ja mukavuudenhaluinen omistaja! Ei vaan, ei ollut häkille juuri kyllä tarvettakaan, niin ei edistytty harjoittelemaan.

  • Aslak on aikuistunut huomattavasti, mitä odottelinkin tälle vuodelle. Varmasti aikuistuu vielä lisää vuosi vuodelta, mutta nyt on jo selkeästi sillä suunnalla.
  • Emännän tavoitteena oli löytää suunta. Tämäkin tavoite saavutettiin, kun aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa.
  • Isännän tavoite valmistua ammattiinsa toteutui sekin.



7. joulukuuta 2014

Uuden vuoden odotus

DSC_0332 DSC_0281_01DSC_0312Viikon verran jo joulukuuta takana, aika menee kyllä nopeaan! Loppuvuotta vietellään meillä jokseenkin hiljaisissa tunnelmissa, itse olen ollut työharjoittelussa, minkä lisäksi olen lukenut tentteihin ja tehnyt koulutehtäviä. Aslakin elo on siis olosuhteiden pakosta ollut hieman tylsää, perus lenkkejä vain ollaan tehty. Parin viikon kuluttua itsellä alkaa kuitenkin loma, sitten ehditään kolme viikkoa touhuilla (jos joulun syömisiltä ja rentoutumiselta ehdimme). Ensi vuoden alusta meidän harrastusrintamalla puhaltaa uudet tuulet ja aletaan luultavasti treenaamaan huomattavasti ahkerammin, siinä määrin mitä omat opiskelut antavat aikaa. Odotamme siis uutta vuotta ja uusia kujeita innolla!

26. marraskuuta 2014

Aslakin ensimmäinen mätsäri

Kyllä vain! Vuosi oli 2012, toukokuu, ja Aslakilla oli ikää n. 5 kk. Tässä sieltä todistusaineistoa. Muistuttaa minusta vähän elefantin poikasta! En edes muista, että Aslak olisi näyttänyt tuolta, enkä meinannut siksi ensin uskoa kun minulle yhtäkkiä tälläiset lähetettiin. Mutta kyllä se on uskottava. Onko se oikeasti ollut noin suloinen? 

Kuvista iso kiitos Oona Pitkoselle!

23. marraskuuta 2014

Luminen tokotreeni

DSC_0290

Tänään tehtiin itseksemme metsälenkin lomassa tokotreeni. Paikkamakuuta ei luonnollisesti harjoiteltu, kun lunta oli göötin kyynärvarren verran. Muuten tehtiin alokasluokan liikkeet, tosin seuruuta vain vapaana ja luoksepäästävyys jäi tietysti pois.

Ensimmäinen perusasento ja homman aloitus on jostain syystä aina haastava, mikäli ilmassa ei leijaile lihapullan tuoksu tai muu houkutin. Koska kokeessa homma pitää saada liikkeelle ilman houkuttimia, en ole myöskään tuolla tavoin helpossa treeniympäristössä esitellyt makupaloja treenin alussa. Ensimmäisen seuruupätkän aloitukseen tarvittiin muutama otos, ennen kuin Aslak lähti mukaan, pari ensimmäistä yritystä lähdin itsekseni liikkeelle ja koira jäi katselemaan maisemia.

Tehtiin seuruuta pari suoraa ja käännöstä, jonka jälkeen palkkasin. Tämän jälkeen otettiin liikkeestä seisominen, liikkeestä maahanmeno ja muutama askel seuruuta ja palkkasin. Ilokseni sain huomata, että Aslak teki jopa paremmin töitä, kun palkkaa ei sadellut kuonoon ihan joka välissä. Sitten luoksetulo, ensimmäisessä jätössä nousi hetken kuluttua seisomaan, tutki jotain risua mikä oli nenän edessä. Toisella yrittämällä onnistui hienosti. Loppuun otettiin vielä suhteellisen pitkä pätkä seuruuta, oikein mallikkaasti sujui. Lopuksi tehtiin vähän perusasentoa katsekontaktiharjoitusten merkeissä.

21. marraskuuta 2014

Hiljaisuus

''Jos minä vähän pidän tästä näin, niin saat hyvän kuvan...''



DSC_0065


 Ihmettelen itsekkin, että voiko vielä tämän päivän laitteilla oikeasti ottaa näin karmeita kuvia? No näköjään voi. Jos joku sattuu tahtomaan yhtä hienoja kuvia blogiinsa, niin voin paljastaa salaisuutemme: ei tarvita kuin iPhone, pimeä talvi-ilta ja pieni göötanmaalainen kuvausavustaja. 
Kuvien tarkoituksena oli esitellä meidän uusi numerolapunpidike, joka on tehty näköistyönä Aslakista. Kuva ei anna puoltakaan oikeutta pidikkeelle, se on todellisuudessa todella hieno. Pidike tilattiin täältä.

Viimeisenä vielä hieman parempi kuva, tosin sekään ei kyllä ole kovin hyvä, kun tuo pönötyskuvan ottaminen on kertakaikkinen mahdottomuus. Joko joku jalka sojottaa suuntaan x tai sitten selkä on miten sattuu tai sitten kun asento olisi täydellinen, niin kameran asetukset on pielessä. Mutta oishan se nyt ihan tylsää, jos noin vaan ottais onnistuneita kuvia. ;)









Numerolapunpidike pääsi koeajolle Jyväskylän KV näyttelyssä, jossa tässä taannoin vierailimme. Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä haasteellisin näyttelykokemuksemme puitteiden puolesta. Auto jouduttiin jättämään kauhean kauas ja koska paikan päällä ei ulkona kukaan opastanut ihmisiä, saavuttiin kerta toisensa jälkeen monien muiden koirallisten ihmisten kanssa oville, joista koiria ei saanut tuoda sisään. 

Lopulta löysimme tiemme kuitenkin näyttelyn sisätiloihin, todetaksemme, että yhtä ahtaassa näyttelyssä ei vielä ollakkaan oltu. Kehän laidalla piti seistä koira omaan jalkaan liimattuna täysin liikkumatta, jotta mahtui olemaan. Onneksi ennen gööttien arvostelun alkua iltapäivällä väki hieman väheni. 

Kehät pyöri oikein hienosti ja Aslak esiintyi jälleen varmasti ja hyvin. Kehän jälkeen kierreltiin vielä vähän myyntikojuja, mallikkaasti osasi sielläkin olla, vaikka on viime aikoina hieman pellossa eletty.

Hiljaista on noin muuten ollut. Kiirettä on pitänyt itsellä opintojen parissa, ei ole tullut koneen ääressä paljon aikaa tuhlattua. Ei olla treenattu mitään järkevää varmaan pariin kuukauteen. Ulkoiltu ollaan itseksemme ja mm. göötti porukalla ja tänään sheltti tyttönen seuranamme. Kameraa yritettiin ulkoiluttaa tänään, mutta ensimmäisen testikuvan jälkeen siitä loppui akku. Että näin.

2. marraskuuta 2014

DSC_0163


DSC_0168_01

DSC_0217
Lumi oli kivaa niin pitkään, ennen kuin huomasi, että se on märkää

26. lokakuuta 2014

Aikaansaamattomuutta

DSC_0421

DSC_0726
Itse olen ollut viikon lomalla (tai siis opetuksettomaksi ajaksihan tätä kutsutaan), viimeistä päivää viedään. Mitään ei olla oikein saatu aikaan, mutta ei kai sitä lomalla tarvitsekkaan.

Jonkinlaisia aikaansaannoksia olisi kyllä ollut toiveissa, sillä Aslakilla oli morsian kylässä muutaman päivän tässä viikon loppupuolella. Jostain syystä Aslak ei kuitenkaan yrittänytkään astua sitä, saa nähdä jääkö vain arvailuksi, minkä vuoksi Aslak päätti olla astumatta. Jos nyt jotain positiivistakin, niin Aslakilla oli mukavaa tyttösen kanssa, nukkuivat vieretysten ja pistivät välillä leikiksi. Ja itse sai taas tuntumaa mitä olisi elellä kahden göötanmaalaisen kanssa. 

Viikon alussa käytiin hakemassa hieman häiriötreeniä, eli ottamassa vähän seuraamista yms. muiden koirien läheisyydessä, ihan liian harvoin kun tulee tuota nykyään tehtyä. Aslak pystyy kyllä suhteellisen hyvin keskittymään tuollaisessa tilanteessa, mutta tuijottamista se ei siedä yhtään. Jos joku sattuu tuijottelemaan, häviää Aslakilta korvat ja keskittymiskyky tyystin ja menee haukkumiseksi. Lenkeillä olen huomannut samaa hommaa, että tuijottavat koirat saavat Aslakin haukkumaan, vaikka muutoin ohittaa nätisti. Onhan se ihan ymmärrettävää toki. Epäluulo koki taas minusta hetkellisen voimistumisen, kun metsässä meitä vastaan törmäsi iso laumanvartija ja omistaja perässä vasta satojen metrien jälkeen. Sittenkään hän ei ottanut koiraansa edes kiinni, vaikka sanoin että Aslak ei luultavasti tykkää kun toinen uros ahdistelee. Sai kyllä olla ylpeä, että Aslak tuli luo kun kutsuin ja käveli tovin toisen ahdistellessa ympärillä, kun pyysin sen olla välittämättä. Tasainen kurina kuului kurkusta, mutta silmät sirillään ja korvat päätä vasten se viipotti eteenpäin, yritti olla ajattelematta että ympärillä pyörii joku. 

 Jospa sitä saataisi taas enemmän aikaan, kun palataan arkeen. :)

4. lokakuuta 2014

''Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin''

''Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen, vähempäänkään en tyydy ja tää hymy, se ei hyydy.''

DSC_0188

DSC_0280

DSC_0319

DSC_0303

Välillä tuntuu, että harrastaminen menee tällaisella perfektionistilla hieman kulmien kurtisteluksi. Sitten kun on valinnut harrastuskaverikseen tuollaisen pienen pystykorvaisen paimenen, jonka visio ei aina kohtaa omaani, tietäähän sen, että siitä ei hyvän mielen treenejä synny. Tähän asti olen aina kuvitellut, että Aslak ei ota paineita omista mielipiteistäni ja se viis veisaisi mitä tuumin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että jos olen siihen tyytymätön tai olen kireä ja hermostunut, se ei kykene toimimaan ja vetää hommat ihan pelleilyksi. Löytyy sieltä itsepäisen kuoren alta siis myös herkempää puolta.

Tällä viikolla otettiin ilon ja rentouden kannalta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa ihan arkitottelevaisuusharjoituksissa, jotta saatiin pidettyä yleisillä paikoilla olon rutiinia yllä ja mukavaa yhteistä tekemistä ilman kummempia tavoitteita. Pieni toko-treenikin otettiin siihen perään. Paikkamakuussa oli vielä aika maksimaalinen häiriö, kun itse menin seisomaan selkä metsää vasten ja jokin, oletettavasti metsäkanalintu, alkoi riehua puussa. Aslak katsoi sinne silmät suurena ja toivoin vain, että se jokin ei hyökkää sieltä allekirjoittaneen päähän. Noh, ei hyökännyt ja Aslakkikin kesti hienosti paikoillaan. Kokonaisuudessaan meillä oli äärimmäisen mukavaa.

Ollaan ulkoiltu paljon ihanassa syys-säässä ja otettu välillä lelukin mukaan, että pidetään kunnolla hauskaa. Tänään olin itse katsomassa hienoja iloisia suorituksia toko kokeessa ja kokeen päätyttyä treenasin Aslakkia kentällä. Tehtiin alokasluokan liikkeitä yksikseen, joskin kauempana oli toisia koirakoita. Aslak teki hienosti ja koska meillä oli kivaa!

28. syyskuuta 2014

Kyläilijä

DSC_0406_01
DSC_0384
''Leikkisit nyt, jooko!'' Aslak yritti tehdä kaikkensa hurmatakseen vierailevan neidon
DSC_0349
Keittiössä ei ollut yhtään yksinäistä ruokaa laittaessa...
DSC_0393








Ensin vähän leikittiin, sitten istuttiin ja ihmeteltiin, sitten taas vähän leikittiin ja loppu aika nukuttiin. Mietinpä tuossa kahden göötin kanssa lauantai päivää viettäessäni, että eipä olisi hassumpaa jos niitä olisi kaksi. Sitten kun ne nukkuivat, niin melkein jo unohdin että niitä on kaksi yhden sijaan ja hereilläkin ne meni siinä samassa nipussa.

Launtai päiväämme piristämässä oli iloinen göötti tyttönen, Karjakon Piparminttu, ''Pepi''. Kaverukset innostuivat toistensa seurasta heti pihalla tavatessaan ja Pepi jatkoi muutamaksi tunniksi päivähoitoon meille. Etukäteen ajattelin, että toivottavasti Aslak jaksaa kotonakin leikittää nuorempaansa, mutta tilanne menikin lähinnä niin, että Aslak yritti liehitellä toista kaikin keinoin vielä sittenkin, kun toista ei enää olisi kauheasti huvittanut.

Kiitoksia vierailusta ja tervetuloa uudestaan! :)

21. syyskuuta 2014

Ei enää kesää ja kärpäsiä

DSC_0327
Vain syksy ja hirvikärpäset. Niihin kohdistettu katse kertonee mielipiteemme niistä. Mutta kyllä  tämä syksy on parasta!

19. syyskuuta 2014

Toko treenejä

Tokoa treenaillaan pari kolme kertaa viikossa, mutta niistä ei tule kauheasti kirjoitettua enää tänne, kun paperille olen pitänyt treenipäiväkirjaa. Tuo tarkan päiväkirjan pitäminen on kyllä ihan ehdoton juttu ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Saadaan treenattua niitä tärkeimpiä asioita ja toisaalta saadaan vältettyä sitten turhat toistot ja paikallaan jauhamiset jo hallussa olevissa jutuissa.



Taannoin yksi treeni tehtiin ampumaradan ympäristössä metsälenkin jälkeen. Tehtiin paikkamakuu, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Treenin loppupuolella tuli sellainen hyvin odottamaton häiriö, että huomaamatta alapuolella olevalle ampumaradalle tuli ihmisiä ja kuului ihan kunnon pamaus. Aslak oli juuri katsekontaktissa kyselemässä, että mitäs sitten tehdään ja laukauksen kuuluessa ei edes ilme sillä värähtänyt. Laukauksia tuli myös pari lisää, ei mitään reaktiota. Ollaan ennenkin ulkoiltu paukkuvassa ympäristössä, mutta ollaan oltu sen verran kauempana, että ihan noin kovia pamauksia ei ole aiemmin kuultu. Loppuun tehtiin ihan perusasentoja, mikä on meillä siis työn alla, suorat asennot ja niissä odottelu. Aiemmin tuli tehtyä vain sitä, että perusasennosta heti liikkeelle tai palkka, koskaan ei joutunut siinä rauhassa istumaan. Koe tilanteessa kun se homma ei etene ihan sitä vauhtia.

Eräässä toisessa treenissä tehtiin taas paikkamakuuta (10 metriä, 2 min 15 s) ja perusasentoihin rauhoittumista, molemmat oikein hyviä. Sitten tehtiin liikkeestä seisomista, nyt jo toisen kerran Aslak liikutti etujalkojaan kun palasin takaisin päin. Näihin olen ottanut ihan nollatoleranssin, eli ollaan vaan otettu uusiksi jos steppaa.  Luoksetulossa ihan aavistuksen ennakoi, joten päätin ottaa uudestaan. Vein takisin istumaan, menin takaisin ja kutsuin. Noh, ainakin sisäisti, että ei saa niin vaan lähteä... Ei meinaan lähtenyt kutsustakaan. Istui kuin tatti paikallaan. Toisella kutsulla tuli, mutta aavistuksen laiskalla liikkeellä. Toivoin ettei vauhtiin tullut pysyvä vaurio. Tehtiin vielä vapaana seuraamista, oikein hyvä. Kahdesti taisi katsekontakti aavistuksen tipahtaa, mutta nosti heti takaisin ilman pyyntöä.

Tänään treenattiin perusasentoon rauhoittumista, jääviä ja 15 metrin paikallaan makuu, pari minuuttinen. Tosi hyvä mielentila koko treenin, tosin häiriötä ei ollut. Tämän viikon toinen treeni oli suuremmassa häiriössä ja se myös oikein kiva. Ainoa juttu häiriöympäristössä on ne toiset koirat, kun ei vaan saisi niiden luo mennä. Yritti sännätä setterikakaran luo, mutta liina loppui onneksi kesken. Keskittyi kyllä tehdessä mukavasti, mutta heti kun oli hetki ettei tapahdu, niin Aslak keksisi omaa aktiviteettia säntäilemällä muiden luo. Luoksetulo ei kärsinyt aiemmasta treenistä, tällä viikolla teki oikein hyvin.

10. syyskuuta 2014

Gööttien erikoisnäyttely ja suunnitelmia

Kesäämme kuului jälleen yksi vuoden kohokohdista, nimittäin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Tänä vuonna erkkarimme oli Tampereella, mutta väliin sitä ei jätetä vaikka kilometrejä kertyisi, ja pitihän meidän palauttaa viime vuonna saatu paras nuori -kiertopokaali. Paitsi että kyseinen näyttely on usein matkustelua sellaisiin kaupunkeihin, joissa ei muuten tulisi vierailtua, niin se on myös ainoa tilaisuus nähdä vuodessa paljon rodun edustajia ihmisineen. Tunnelma on tapahtumassa aina hieno, jotenkin kun nämä göötit ovat niin oma maailmansa. Näyttelyn järjestelytkin olivat oikein onnistuneet. 

Erkkari oli (jälleen) hieman liian kaukana meidän makuumme päiväreissuun, joten yövyimme oikein mukavassa huoneistossa neljän ihmisen ja kolmen göötin voimin. Aslakhan sietää yleensä aika hyvin muita uroksia, mutta ilmeisesti liian läheinen tuttavuus ei ole mieleen ja tässä uroksessa oli nyt jokin miksi kemiat eivät kohdanneet, joten pojat eivät sitten viettäneet kauheasti aikaa keskenään. Mutta tilaahan meillä riitti. 



Aslakin tuloksena oli VAL ERI, sen kummemmin se ei sijoittunut lukuisten valiourosten joukosta. Urokset arvosteli Pekka Teini ja Aslakin arvostelu kuullosti tältä: 

''Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea valiouros, jolla hyvä ylälinja ja hyvä rungon volyymi. Hieno pää, hieman pysty olkavarsi. Hyvä rakenne takana. Hyvälaatuinen kesäturkki.''

Ihan kiva arvostelu siis, minusta. Kokonaisuudessaan oli taas oikein mukava reissu, Aslak käyttäytyi ihan mallikkaasti näyttelypaikalla. Toivottavasti ensi kesänä taas samoissa merkeissä reissataan.



Kyseisenä viikonloppuna hoidettiin myös hieman tutustumista, mikä johti suvunjatke suunnitelmiin. Nyt vain odotellaan morsion juoksujen alkua, jotta saadaan vietyä suunnitelmia eteenpäin. Lisää tietoa yhdistelmästä ja mahdollisesta tulevasta pentueesta voi lukea Kennel Norvillen sivuilta ja suunniteltua yhdistelmää voi tutkailla myös KoiraNetistä .

5. syyskuuta 2014

Tokokoulutus

DSC_0041.2

Aslakin kanssa käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Keskityttiin Aslakin kanssa pääasiassa itse keskittymiseen, eli tehtiin häiriö-/keskittymisharjoituksia.

Aloitettiin pienellä kävelylenkillä ja sitten sillä haastavalla osuudella, eli odottelulla. Ihan kivasti se malttoi sitten odotella loppujen lopuksi. Toinen koirakin kävi siinä vähän rähjäämässä ympärillä, mutta ei sekään kauheasti haitannut. Vähän piti haukahdella.

Ensin tehtiin harjoite, jossa Aslak oli rennommalla maassaolo käskyllä paikoillaan eikä saanut siitä lähteä huitelemaan, eli ''pakotettiin'' se rauhoittumaan.

Toinen harjoite oli sellainen, jossa sen tuli kestää siinä häiriöstä huolimatta. Vaikka kouluttaja olisi sitä houkutellut, niin mihinkään ei saanut nousta eikä lähteä, ennen kuin lupa tuli minulta. Hetken aikaa meni, ennen kuin Aslak hoksasi, että ei todella voi nousta muuten kuin miun käskystä. Pari hienoakin toistoa saatiin, joten alkoi se lopulta päästä hommasta jyvälle.

Sitten tehtiin harjoite, jossa Aslak oli paikoillaan ja laitoin makupalan sen tassujen eteen eikä se saanut ottaa sitä, vaikka kuka muu sanoisi mitä. Hetken se aina katsoi minuun, mutta sitten makupalan houkutus yhdistettynä kouluttajan häiriöön vei huomion ja lihapullanpala meni parempiin suihin. Tässäkin kuitenkin saatiin myös pari onnistumista.

Kolmas harjoite liittyi perusasennossa keskittymiseen. Otin Aslakin sivulle ja vaikka kouluttaja olisi tullut sille lirkuttelemaan viereen tai kävellyt siinä makupalojen kanssa, niin huomio oli pidettävä minussa ja katsekontakti yllä. Tässäkin sitkeästi ensin yritti kääntyä kouluttajan puoleen, mutta saatiin myös onnistumisia.

Varsinaisena tokoliikkeenä tehtiin hieman seuruuta. Siihen ainoana pienenä korjauksena oli puhe siitä, että täytyy kiinnittää huomiota ohjaajan suoruuteen (katse eteenpäin jne.) ja vauhti saisi olla reippaampi itsellä. Oikein hyvää seuruuta oli koiran osalta, niin allekirjoittaneesta kuin kouluttajankin mielestä.

Lopuksi vapautin Aslakin ja se siinä juoksenteli ja tietenkin lähti säntäämään vähän matkan päässä olevan toisen koirakon luo. Olisi taas pitänyt muistaa, että Aslakilla on tapana lähteä säntäämään jos se saa tuollaisen mitään tekemättömyys hetken vapaana. Takaisin karjaisu kaikui ihan kuuroille korville, piti ensin yrittää käydä härkkimässä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Vasta kun toisen koiran luo ei päässyt syttyi göötinpojalla lamppu, että jaaaa, mua vissiin huudetaan ja sitten tuli takaisin. Tähän saatiin palautetta, että a) se ei missään nimessä enää tuon ikäisenä saisi tehdä tuollaista (mikä sinänsä on itsestäänselvää, tietenkään ei saisi) ja b) kun se tuli takaisin, en olisi saanut kehua sitä, vaan sille olisi pitänyt motkottaa siitä että se lähti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en sitten kuitenkaan oikein tajunnut kysyä mitään työkaluja tähän, että kuinka tuota nyt sitten voidaan harjoitella.

Mutta varmaan ylipäätänsä keskittymisharjoitukset ovat siihen avuksi, sitten voitaisiin taas tehdä hieman liinatreeniä ja sitten vielä se, että pitäisi itse muistaa etten jätä sitä tekemättä mitään. Tavoitteena on myös hieman nostaa omaa ja palkkojen arvoa koiran silmissä, eli muistutellaan omaa olemassaoloa ja sitä, että kaikki hyvä tulee vaan ohjaajan kautta niin arjessa kuin koulutuskentälläkin.

Ihan hyvää pointtia tuli myös ylipäätään koirien nykyisestä käytöstä, että gööttikin on kuitenkin ollut kova työläinen ennen, kuten moni koira, ja silti niiltä vaaditaan ihan olemattoman vähän tänäpäivänä. On ne sen kovankin työn kestänyt, niin voi niiltä vähän vaatia nykyisinkin.


Harvinainen tapahtuma siinä mielessä, että samalla pääsi katsomaan gööttien tekemistä. Aslakin sukua oli paikalla kolmessa polvessa, kun sekä Aslakin emä että emän emä olivat treenaamassa agilityä. Sen lisäksi oli yksi suvun ulkopuolinen aikuinen ja nähtiinpä me aivan valloittavan ihana n. 8 viikkoinen gööttikakarakin. Voihan pentukuume!

30. elokuuta 2014

Kuulumisia

Joko voi sanoa, että on syksy? Oli miten oli, niin siltä ainakin tuntuu, ja se jos mikä on hienoa. Syksy on ehdottomasti koiran ja ihmisen parasta aikaa, tänäänkin paistoi aurinko ja oli viileää. Parempaa ulkoilusäätä ei voisikaan toivoa.

DSC_0003.2

DSC_0989
mustikoita
DSC_0066
Viime aikoina ei olla tehty oikeastaan mitään ja toisaalta ollaan tehty ihan hirveän paljon kaikkea.


Allekirjoittanut on päässyt taas opiskelun makuun kun opinnot ammattikorkeakoulussa alkoivat. Vapaa-aika ollaan käytetty ulkoiluun ja ollaan me paristi tokoa treenattu. 

Viime viikonloppuna käytiin katselemassa agilitykisoja. Aslak osasi käyttäytyä paikalla hyvin. Treenattiin siellä myös hieman tokoa, mutta keskittymiskyky oli hiukan hukassa kun nenä vei ja järki vikisi. Saatiin kuitenkin muutama kiva seuraamis pätkä tuollaisessa maksimihäiriössä. Tokoa on treenattu pari erinäistä muuta kertaa ihan omissa oloissa, oikein onnistuneita treenejä. 

Huomiota on kiinnitetty mm. perusasentoihin ja liikkeestä seisomisen lopun perusasennon ennakoimattomuuteen. Ainoat virheet ovat olleet ohjaajan sähläyksestä johtuneita. On taas tullut todettua, että turha hiominen ja säätäminen ei Aslakille sovi, vaan se tarvitsee selkeää ja ripeää toimintaa ja tekemistä. Perusasennon ennakoimattomuuten oli käytetty erinäisiä harjoitteita, mutta niissä koira vaan turhautui. Ystävän ideasta ollaan nyt tehty kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että vierelle palatessa toistan ''seiso'' -käskyn ja sillä on ongelma ratkennut. Perusasennoissa oleskeluun pitäisi saada jotenkin keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä... Katsotaan mitä siihen keksitään.

Viime viikonloppuna käytiin myös Kouvolassa näyttelemässä... Arvostelu löytyy ''Näyttelyt'' -sivulta. Näyttelystä ei juuri ole kerrottavaa, paitsi että käytiin hakemassa ensimmäinen EH sitten koko näyttelyuran ainoiden junnu EH:iden jälkeen. Arvostelu on kuitenkin ihan kiva. Esitettiin myös Calawan kasvattajaryhmä. Mukava päivä kaikenkaikkiaan ja Calawan gööteille kokonaisuudessaan mukavaa menestystä.

17. elokuuta 2014

Möllitokoissa

Pitkästä aikaa otettiin tokoa taas julkisella paikalla, Parikkalan möllitokoissa. Hurautettiin Aslakin kanssa kaksin jo hyvissä ajoin paikalle ja käytiin vähän kävelemässä ja otettiin aikaa rauhoittumiseen. Sopivasti ehtikin rauhoittua ennen homman alkua, tosin keskittymiskyky oli myöhemmin vieläkin parempi, joten jatkossa voisi harkita vielä hieman pidempää rauhoittumisaikaa. Ja ensi kerralla pitää myös muistaa tehdä hieman jotain perusasentoja yms. palkaten ennen omaa vuoroa, että keskittyy asiaan varmasti.





Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut. Osallistuimme (edelleen) mölliluokkaan. Muuten alo-luokkaan osallistuminen olisi varmasti ollut ihan hyvä, mutta paikkamakuussa en uskalla vielä ottaa sitä oikeaa etäisyyttä. Suorituksemme näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys 10 (sanoin ''odota'' kun tuomari lähestyi, ei noussut tuomaria vastaan ja kesti rapsutuksenkin ajan istumassa, jes!)
Paikalla makaaminen 1min 9 (muuten tosi hyvä, mutta lopussa ennakoi perusasennon... etäisyyttä oli vaan joku nelisen metriä)
Seuraaminen 10 (tästä tykkäsin itsekin, mitä nyt itse näin, tuntui hyvältä, kontakti pysyi alusta loppuun ja paikka oli hyvä)
Maahanmeno 0 (niin... ollaan viimeaikoina treenattu pelkkää seisomista, se maahanmeno kun on niin varma... Aslak nyt sitten ajatteli tehdä sen mistä viime aikoina on taitavaksi kehuttu, eli seisoi. Tulevaisuutta ajatellen: anna hyvä ihminen toinen käsky! Tyhmänä vaan jatkoin ja annoin jäädä seisomaan. Ennakoi vielä perusasennonkin.)
Luoksetulo 9 (en itseasiassa ole ihan varma mistä piste lähti, mutta syitähän löytyi, perusasento oli ensin ihan vino, tosin korjasi sitten itse heti suoraksi... ennen suorituksen alkua kerkesin juuri sanoa ''valmis'' kun nousi perusasennosta jotain haahuilemaan seisailleen, eli piti ottaa uudestaan sivulle ennen kuin aloitettiin)
Estehyppy 10 (hyvä, lopun perusasentoa ei etes ennakoinut!)
Kokonaisvaikutus 9

Juuri ennen paikalla makuun alkua vähän matkan päässä koirat juoksivat irti ja haukkuivat, mikä sai Aslakin vajoamaan omiin pilvilinnoihinsa, se kun tahtoisi aina olla paikalla kun jotain tapahtuu. Onneksi kuitenkin sain sen lopulta keskittymään riittävästi. Luulen, että myös oma pieni jännitys sai sen katselemaan taivaan lintuja kun olisi pitänyt keskittyä, perusasennot oli vähän hukassa ja sai tehdä töitä, että keskittyi siihen mitä tehdään eikä katsellut maisemia.

Oman suorituksen jälkeen jäätiin vielä pariksi tunniksi katsomaan muitten tekemistä. Aslak sai siis kunnon tehotreenin ihan vaan hihnan päässä odotteluun. Oikein mukavasti rauhoittuikin makoilemaan, tosin loppu ajasta alkoi jo selvästi vähän tylsistyttää. 

Oikein kiva fiilis jäi, vaikka onhan meillä vielä opittavaa. Nyt tehdään töitä noitten perusasentojen kanssa, muistutellaan jäävien erottelua, varmistellaan se ennakoimattomuus maasta ja seisomisesta perusasentoon ja treenataan paikallaan oloa suunnitelmien mukaan. Ja sitten vielä itse pitäisi kropan suorassa ja keskittyisi omiin tekemisiin sekä lakkaisi olemasta niin jäykkä. Koiralta sitä vaatii optimaalista mielentilaa ja täydellistä liikkeiden suorittamista, mutta itse ei osaa kyllä itseään säädellä.

Ps. Mölleissä kun Aslak esitteli hienosti seisomistaitojaan, niin nyt pari päivää myöhemmin se ajatteli kompensoida ja tehdä maahanmenoa niin seisomis kuin jokaisessa muussakin liikkeessä.