28. tammikuuta 2014

Kaukokäskyt (avo)

Niin tässä nyt sitten kävi, että vaikka olin päättänyt etten ala säätämään mitään muita tokoliikkeitä ennen alokasluokan kokeiden korkkausta, niin tässä sitä nyt sitten ollaan, noutokapula on tulossa postissa (jos se joskus tulisi perillekin) ja olen jo suunnitellut miten alan opettamaan kaukokäskyjä Aslakille.

Nyt on jonkinlainen suunnitelma siitä miten lähden kauko-ohjausta rakentamaan ja kirjaanpa sen nyt sitten tänne ylös. (Jos jollakin on jotain parannusehdotuksia kyseisen liikkeen opettamiseen taikka vinkkejä muuten vain, niin otan ne kiitollisena vastaan )


Huomioitavaa: 

  • Vireen säilyttäminen suhteellisen matalana (vaikka kohonnut vire nopeuttaa, se myös aiheuttaa liikettä)
  • Normaaleista istu, maahan, seiso ja paikka/odota (jätettäessä) käskyistä poikkeavat käskyt, koska tässä vaaditaan siirtymissä erilaista tarkkuutta, paikasta ei liikuta ja odota päättyy luoksetuloon. On kyllä muutenkin tullut todettua, että ei kannattaisi ikinä opettaa koiralle harrastuskäskyiksi mitään loogisimpia sanoja, onhan se hyvä että ne istuu omaan suuhun, mutta niin istuu kaikkien muidenkin, jolloin niitä käyttävät kaikki ja kylässä lihapullaa antavalle tädille on yksi ja sama miten koira menee maahan tai että kestääkö se siellä edes, lihapulla tulee silti.
  • Käskymme tulee siis olemaan (pakko kirjoittaa ylös tai en muista niitä itsekään enää huomenna): sit (=istu),  down (=maahan), nouse (=seiso), pysy (=jättökäsky).


Harjoitukset:


Istuminen: 

  1. Makupalan avulla maahan (ei käskyllä, jotta ainoastaan opetettava käsky korostuu). Koiran edessä istuen/kyykyssä, käsiliike ylöspäin kohti koiran hännäntyveä, ''työnnetään'' koira istumaan liittäen käsky ''sit''. Muutamia toistoja kerrallaan, tarkoituksena oppia käskysana.
  2. Kun takajalat eivät liiku lainkaan ja käskysana on selvä, ohjaajan siirtyminen seisomaan. Käsiavusteisesti samalla tavoin kuin alussa, palkkaus suoraan heittämällä makupala koiran taakse. Myöhemmin takapalkka laitetaan jo etukäteen (=ohjaajaa kohti eteneminen ei ole kannattavaa).
  3. Koira edelleen ohjaten maahan, annetaan käsky ''pysy'', jätetään koira ja käännytään sen eteen. Tehdään liike loppuun kuten edellisessä.
  4. Etäisyyden kasvattaminen: kolme toistoa kerrallaan, koiran edestä, puolen metrin päästä ja jälleen edestä. Etäisyyttä vähitellen kasvattaen niin, että ensimmäinen ja viimeinen on aina helpompi.

Maahanmeno:
  1. Takajalat paikoillaan. Makupalaa vedetään eteen ja alas (ei kohti koiran rintakehää kuten seisomisesta maahanmenossa).
  2. Edetään samoin kuin istumisessa.
  3. Kun molemmat onnistuvat yksitellen n. 6-7 metristä, ketjutetaan. Ensin hieman lyhyemmästä matkasta ja sitten pidemmästä. Jätetään koira maahan, käsketään istumaan, takaisin maahan ja vapautus & palkan heitto koiran taakse.


Ja lopuksi siirtyminen heitetystä palkasta takapalkkaan: otetaan koira perusasentoon. Heitetään makupala taaksepäin ja yhdistetään siihen sana ''kauko''. Kun koira pyytää lupaa katsekontaktilla, vapautetaan se makupalalle. Koiraa ei saa torua varastamisesta, vaan se otetaan aluksi esimerkiksi hihnaan varastamisten estämiseksi. Kun se luotettavasti odottaa lupaa palkalle, yhdistetään etukäteen heitetty takapalkka kaukokäskyliikkeeseen.



26. tammikuuta 2014

En pysy paikoillaan sekuntiakaan




Tänään oli ohjelmassamme tokoa. Otin Aslakin autosta, hallilla oli lisäksemme yksi ihminen eikä yhtään koiraa. Jo autolta lähtiessä Aslak oli aivan lentoon lähdössä, selvästi oli kiire päästä halliin katsomaan, että onko siellä joku muu. Yleensä tyhjä treenipaikka on muille koirille vain hyvä juttu, mutta Aslak on selkeästi niin tyhjässä hallissa kuin tyhjällä kentälläkin keskittynyt vain kuuntelemaan, että missä ne muut on piilossa.

Mentiin halliin rauhoittumaan ja Aslak oli hiljaa, mutta hieman edelleen säntäilyvaihde päällä. Hetken rauhottumisyrityksen jälkeen otettiin paikkamakuuta, ihan vain Aslak maahan ja itse menin max kahden metrin päähän... Samalla hallin pihaan alkoi valua ihmisiä tuleviin treeneihin ja siitäkös Aslak innostui. Pää pyöri kuin väkkyrä ja yritti makuu asennostakin sännätä hallin ovelle kokoajan katsomaan, että ketä sieltä tuli. Jopa autoon menossa saatiin käydä pieni keskustelu, kun pihalla oli aivan ihana tyttökoira.

Hallissa alkoivat agitreenit joita jäin seuraamaan, joiden jälkeen alkoi viralliset tokotreenit ja otin Aslakin taas autosta. Nyt oli ulkona myös valloittavan ihana colliepentu ja sehän sai Aslakille taas kumipalloefektin päälle, pomppi ja haukkui kun olisi tahtonut tutustumaan. Loppujen lopuksi kuitenkin uskoi, että ei käy ja jatkettiin halliin sisälle.

Istuskeltiin hallin laidalla jutustelemassa muiden kanssa varmaan puolituntia ja syömässä nameja. Siihen Aslak rauhoittui oikein kivasti, mitä nyt halliin uusien koirien sisään astuessa piti aina päästää pieni vahtihaukku, mutta ei jäänyt kuitenkaan räkyttämään. Toisen koiran tehdessä tottista otettiin vielä hallin toisessa päässä ehkä 2 metriä ja 15 s paikkamakuu, ihan vaan että saatiin onnistuminen loppuun kun ekan yrityksen paikkamakuut jäi totaaliseksi räpellykseksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, lopuksi Aslak ei vetänyt hihnassa ja autoonkin meni oikein nätisti. 

Kyllä oli taas oma kärsivällisyys koetuksella. Kun korvat on koiralla täysin kadoksissa ja tututkaan hommat ei luonnistu, niin itsellä alkaa hermostus nousta. Välillä pitää tulla näköjään aina näitä maanpinnalle palautteluja, kun pääasiassa treenit ovat sujuneet mallikkaasti. Täytyy vaan itse tehdä töitä, ettei hermostuisi liikaa, Aslak vaistoaa heti jos olen itse hermostunut ja vetää vielä enemmän ranttaliksi. Pitäisi aina yrittää muistaa, että ei se tahallaan tee väärin, minkäs sille mahtaa kun on niin hauskaa ja jalat vaan vispaa. ;)

Olen nyt kaavaillut, että tokon osalta käydään ehkä tekemässä 1/3 treeneistä teknisiä juttuja ja liikkeiden pientä ketjuttamista ja kaksi kolmesta kerrasta käytetään ikäänkuin harjoittelemalla tokokokeen toista puoliskoa, eli odottelu + paikkamakuu. Mennään vain rauhoittumaan ja harjoittelemaan paikkamakuuta. Nousemaanhan Aslakin saa sitten hyvin nopeasti kun toimintaa tarvitaan.

25. tammikuuta 2014

Rally-tokon teoriaa ja muuta mukavaa



Göötti göötin tuntee:

Kyllä tuli taas todettua, että göötti tuntee aina toisen göötin. Aslakin pikkusiskopuoli Martta kävi seuramme näyttelyharjoituksissa hakemassa tottumusta ulkomaailmaan. Harjoitusten jälkeen Martta pääsi tapaamaan Aslakin ja pieni alkukankeus jota pieni göötin alku tunsi muun rodun edustajia kohtaan oli tiessään Aslakin nähdessään ja voi sitä riemua mikä oli myös Aslakilla, se jo autosta ulos tullessa sekunnin sadasosassa bongasi pikkuisen Martan. Oli siinä riemua kerrakseen, kun oli kasvattaja sekä toinen samanmoinen ja molemmat piti yrittää moikata.



Rally-tokon teoriaa:

Allekirjoittanut oli tänään tutustumassa rally-tokon ihmeelliseen maailmaan, kun Pia Takkunen tuli esittelemään meille lajia. Olin alunperin ajatellut mennä Aslakin kanssa, mutta sitten totesin, että tahdon ensin nähdä mitä kysinen homma on ennenkuin lähden Aslakin kanssa sähläämään, se kun ei jaksa lukuisia toistoja ja toivotonta toistamistahan siitä olisi tullut, kun itselläkään ei ollut vielä mitään kuvaa lajista.


Päivä oli oikein antoisa ja laji vaikutti mielenkiintoiselta. Rally-tokohan tulee nyt viralliseksi lajiksi Suomeenkin, kesästä lähtien pääsee siis ihan oikeisiin kisoihinkin.

Lajin ideana tiivistetysti on suorittaa erilaisista kylteistä koostuva rata mahdollisimman tarkasti ja nopeasti. Kylteillä tapahtuvat liikkeet ovat erilaisia versioita yhdistettynä tokoa, agilityä ja koiratanssia. Itse taidan nyt ensin vähän perehtyä lisää kyltteihin ja jossain vaiheessa sitten kokeillaan tätä myös Aslakin kanssa. Jo pelkän ensikosketuksen perusteella voin lämpimästi suositella kyseistä lajia kaikille, ei taida juuri sellaista koirakkoa olla jolle tämä ei sopisi.

22. tammikuuta 2014

Kontaktia ja talven ensikosketus jäähän







Aiemmin napattiin aikamoinen säihkysilmä -haaste ja ruvettiin sillä parantelemaan kontaktia. Olin aika laiska sen kummemmin pelaamaan ajanoton tai muiden hienouksien kanssa, mutta vähintään kerran päivässä naksuteltiin katsekontakteja, yleensä iltaruoan yhteydessä. Nyt kuitenkin tuumin, että voitaisiin tehdä katsaus kuinka ollaan edistytty. Tällainen oli anti tänään:

13, 17 ja 18. Ei ollut ihan paras suoritus, mutta ihan ok. Välillä vähän namit tippui suusta ja piti haistella jos niitä on pudonnut enemmänkin ja itseltä loppui välillä namit kesken kädestä.


En tiedä onko tämä myötävaikuttanut muihin osa-alueisiin, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ollut. Hihnakävelymme on parantunut lähiaikoina huomattavasti, Aslak hakee katsekontaktia tiheään lenkilläkin. Myös seuraamisesta on tullut katsekontaktin osalta tiiviimpää.


Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa jäälle, mistä myös kuvat. Vieläkään en kauhean pitkälle uskaltanut lähteä, vaikka kyllä sen luulisi näiden pakkasten seurauksena jo kestävän.

20. tammikuuta 2014

Jälleen säästä ja vähän muusta



























-25 astetta näytti tänään mittari parhaimmillaan. Lenkkeilyn ensimetrit piti mennä kolmella tassulla, kun paleli niin vietävästi tassunpohjia. Sitten kun sai vähän reviteltyä suuremmilla kierroksilla niin pystyi jo menemään neljä maassa. Pakkasesta huolimatta voi välillä pysähtyä puhdistamaan hampaita.

Uhmattiin pakkasta myös käymällä treenaamassa arkitottistreeneissä lämmittämättömässä hallissa. Ihan vaan seuruuta ja rauhoittumista, muutamat haukahdukset puolessa tunnissa tuli, mutta lihapullien voimalla keskittyi oikein nättiin seuruuseen huolimatta suuresta häiriöstä (esim. molemmin puolin vierestä menevät koirat).

19. tammikuuta 2014

Jo on sitä pakkasta




























Nyt on sitten tosiaan sitä pakkasta jota ollaan niin kauan toivottu. Enkä valita, tuo kirkkaus ja valo tuo päiviin ihan uudenlaista energiaa. Ja on päivä jo pidentynytkin, iltapäivälläkin ehtii lenkille pidemmän päivän ja lumen tuoman valon ansiosta.

Aslak ei kyllä juuri palele, mutta tottumattomat tassut vaivaavat jos paikalleen jää pidemmäksi aikaa. Tassut vaivaavat muutenkin, jatkuvasti se niitä nuolisi ja pitää jo kieltää, ettei imeskele ihoa rikki. Mitään kummempaa niissä ei näy, joten ei ne varmaan tulehtuneetkaan ole. Pitkät karvat taitavat häiritä, mutta viime talvena tuli jo todettua, että ei niiden leikkaaminenkaan mitään auta, kun sitten se sänki kutittaa.

Meille ei (edelleenkään) kuulu mitään uutta tai ihmeellistä. Viime aikoina on käyty vain arkitottistreeneissä hakemassa sitä oikeaa mielentilaa, hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kotona on harjoiteltu paikkamakuuta. 10 metriä ja reilu 2 minuuttia on nyt kasassa. Nyt sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja raahautua tiheään rakentamaan sitä sinne hallille. Parasta olisi jos voitaisiin harjoitella sitä vielä ennen hallille siirtymistä jossakin kodin ulkopuolella hajuttomammassa paikassa, mutta sellaista meillä ei nyt taida talvella olla, kun ei viitsi makuuttaa missään kylmässä.

Nyt alkaa pikkuhiljaa oikeasti se uusi vuosi rullaamaan ja päästään taas toivottavasti vähän aktiivisempaan elämänmenoon kiinni vähitellen.

17. tammikuuta 2014

Pieniä iloja


Välillä pitäisi ottaa mallia siitä kuinka yksinkertaisista asioista koira voi olla onnellinen. Ensin Aslak näytti viikko sitten maailman onnellisimmalta koiralta, koska se sai kaksi uutta Ikean pehmolelua. Se kasasi vanhat ja uudet Ikean lelut kasaan ja nukkui niiden keskellä autuaallisena.

Tänään se on kokenut suurta iloa kyläilystä (ihmisiä) sekä suuresta nahkaluusta. Illan kruunasi olohuoneeseen levitetty uusi villamatto, joka on vastustamaton paikka nukkua. Siihen se oli parkkeerannut jo ennenkuin mattoa oli edes saatu kunnolla paikoilleen.

14. tammikuuta 2014




Lunta! 

Eilen käytiin taas arkitottistelemassa, puolisen tuntia otin seuraamista, rauhoittumista ja toisten koirien ohittamista hallissa.

Tänään nautittiin vaan siitä, että on vihdoin TALVI!



13. tammikuuta 2014

Terve taas


Nyt ollaan jo pari päivää menty terveenä. Aslak on siitä hyvin mielissään, koska se oli sitä mieltä ettei riisi, piimä ja maitohappobakteeri ole riittävä päivän ruoka miehenmittaiselle. Pari päivää on siis menty jo nappulalla (ja maitohapoilla) ja vatsa on nyt kunnossa.

Ja nyt on vihdoin sitä lunta! Jospa nuo vatsatauditkaan ei leviäisi enää niin tehokkaasti, kun saatiin pakkasasteita ja lunta maahan. Yllä oleva kuvakin on muutaman päivän takaa, kun oli vielä synkempää.

Nyt on sitten näille pitkään kasvatetuille karvakintaillekkin jotain käyttöä, muutakin kuin kurankerääjä:






Sen kummemmin missään treeneissä ei olla nyt jokuseen päivään käyty, mutta paikkamakuuta ollaan kotona harjoiteltu. Eilen 30 s, 5 m. Tänään 2 min 10 s, 7 m. Huomenna otetaan 1 min n. 10 m ja sitten 2 min 10 m. Sitten loppuukin kotoa metrit.

9. tammikuuta 2014

Terveisiä peiton alta


Olen aina elänyt siinä uskossa, että ihmisten ja koirien taudit eivät tartu keskenään, mutta jos niin on, niin meillä on tällä hetkellä erittäin kumma sattuma. Isäntä kerkesi jo tautinsa potea, mutta nyt on sitten muiden vuoro. 

Itse taisin selvitä vain kovalla vatsakivulla ja yhden aterian takaisin päin tulolla, mutta Aslak sen sijaan ripuloi koko yön ja aamun. Itsellä oli hieman kuumeinen olo ja Aslakin täytyi päästä tunnin välein ulos, mukavempiakin öitä on ollut.

Aamun tunneilla (sadannelta tuntuneella kerralla) päästin Aslakin ulos ja suunnistin kylpyhuoneeseen olettaen Aslakin tulevan perässä, jotta saan sen pestyä ja haaveilin nopeasta pääsystä takaisin sänkyyn. Mutta mitä teki Aslak: se lämmin houkutteleva sänky, se houkutteli selvästi sitäkin, nimittäin siellä se makasi tassut mudassa ja persusvillat siinä itsessään puhtaissa lakanoissa! Se niistä aamu unista sitten.

Itsellä ei olo enää tunnu kuumeiselta ja Aslakin ei ole tarvinnut päästä muutamaan tuntiin ulos ja se on juonut hyvin, joten ehkä tämä tästä.

8. tammikuuta 2014

Pyrstö heilui, tättärää

Miks? Siks, kun se oli valaskala. Ei kyllä ollut valaskala vaan haukikala, mutta Aslakista vähintään yhtä kummallinen. Piti koko aika tuijotella vieressä hyvin tiiviisti kun isäntä sitä pisti fileeksi. Todistusaineistoa kyseisestä vonkaleesta ei kyllä ole, mutta kyllä se siinä pöydällä pötkötti. Aslak alkaa pikkuhiljaa olemaan jo oikea kalakoira, oli se nimittäin katiskareissullakin taannoin isännän mukana.

Nääksä?

On me tehty muutakin kun puljattu kalojen kanssa. Tänään käytiin jälleen arkitottiksissa. Jännä juttu, että ulkona olevissa arkitottiksissa Aslak on paljon huonompi keskittymään ja paljon äänekkäämpi. Hallissa on saatu mukavia treenejä jotka on menneet loistavalla ja äänettömällä keskittymiskyvyllä, mutta tuolla ulkona piti haukkua enemmän. Ei haukkunut varsinaisesti oikein kellekkään, kunhan vaan vanhasta tottumuksesta huuteli, että onhan kaikki varmasti huomannut että mä oon täällä. Oli sitä ääntä kuitenkin vähemmän ja muutoin meni ihan mukavasti hihnassa enempiä vetämättä tai turhia riehumatta.

Käytiin me myös metsälenkillä, siellä ei ollut haukea eikä valasta, vaan allekirjoittaneen mielestä vähintään helikopteri. Aslak ei edes huomioinut sitä suurta ääntä mikä vierestämme lähti. Isäntä tiesi kuitenkin kertoa, että se oli jokin iso kanalintu eikä minikokoinen helikopteri, vaikka äänestä olisi niin voinut luulla.

7. tammikuuta 2014


Luovutin! Olin nimittäin päättänyt, etten ota yhtäkään kuvaa ennekuin saadaan lisää valoa pimeisiin päiviin. No, ei ole valoa näkynyt. Harmauden kunniaksi myös väritön kuva (ja ehkä vähän siksi, että normaalia värillistä onnistunutta kuvaa on lähes mahdoton ottaa).

Sunnuntaina käytiin toko treenissä. Ja enhän tietenkään enää siellä muistanut, että mitä oli tarkoitus treenata, enkä jaksanut kaivaa suunnitelmaa puhelimella, joten soveltaen mentiin. Treenattiin kaksi kierrosta:

I -kierros:

  • Rauhoittuminen maasta ja siitä suoraan seuraamaan
  • Tehtiin seuraamista vasemmalle runsaasti kääntyen, kun meinasi hieman edistää
  • Luoksetulo lelupalkalla
  • Karkaus, jotain hajua meni vähän matkan päähän haistelemaan. Tosin oli vapautettuna, mutta ei tullut kutsusta.
  • Laskin kymmeneen..........
  • 20 tai 30 s paikkamakuu lyhyessä matkassa
  • Rauhoittumista

II -kierros:

  • Rauhoittuminen maassa
  • Pari toistoa hyppyä, hyvä
  • Vähän seuraamista, ei enää niin paljon edistänyt
  • Lyhyt paikkamakuu 15 tai 20 s
  • Istuskeltiin ja rauhoituttiin

Enemmän pitäisi varmaan ottaa aikaa vaan sille oleskelulle ja rauhoittumiselle, ennen treeniä ja treenin jälkeen, eihän me kokeeseenkaan koskaan tulla menemään (toivottavasti) suoraan autosta. Rauhattomuus tokoa tehdessä näkyy piippauksena, hetken jos joutuu olemaan paikoillaan ja odottamaan, esimerkiksi perusasento josta ei lähdetäkään heti liikkelle saa aikaan vinkua ja piippausta.

Paikkamakuuta ollaan edelleen kotona treenattu. Lyhyessä matkassa on menty nyt 2 min 30 s, eli aika kotona alkaa olla kunnossa. Sitten pitäisi saada sitä matkaa ja pikkuhiljaa alkaa rakentaa sitä myös esim. treenihallilla.

1. tammikuuta 2014

Suunnitelmia vuodelle 2014

Harrastukset:
  • Aslakilla on nyt kolme sertiä, eli  se yksi puuttuva serti  yritetään tietysti metsästää vuoden vaihteen jälkeen, kun se 2 v. on ikääkin. KV näyttelyitä kierrämme jaksamisen/ajan/budjetin mukaan ja ryhmänäyttelyitä tarpeen mukaan.
  • Harkinnassa on jos lähdettäisiin kesällä myös katsastamaan jokin näyttely suomen rajojen ulkopuolelle, siitä sitten lisää myöhemmin jos päädymme lähtemään reissuun.
  • Kovasti ainenkin toivon, että päästäisiin korkkaamaan toko -kokeet tänä vuonna. Olin jo jokin kuukausi takaperin kaavaillut niiden korkkaamista jo alkuvuodesta, mutta koska paikkamakuu on vielä täysin vaiheessa, niin jatkamme sen, palkkaamattomuuden ja oikean mielentilan harjoittelua, ei meillä ole onneksi kiire minnekään.
  • Tokon ja näyttelyiden lisäksi meillä ei ole sen kummoisempia suunnitelmia harrastusten varalle. Jälkeä luultavasti taas keväällä/kesällä/syksyllä harjoitellaan, jatketaan ulkoilua ja harrastellaan luultavasti muutakin (agility, potkukelkkailu, hiihto tms.) fiilisten mukaan.


Ne arkisemmat asiat:
  •  Terveystarkastukset olisi tarkoitus tehdä alkuvuodesta
  • Hihnassa kävelyä harjoittelemme edelleen. Suunta on oikea ja kahdestaan saadaankin jo aika löysähihnaisia lenkkejä tehtyä, mutta vielä on parannettavaakin.
  • Vahvistamme edelleen luoksetuloa
  • Harjoittelemme yksinoloa
  • Harjoittelemme lisää häkissä oloa
  • Pyritään  mustavalkoisuuteen  niin arjessa kuin harrastuksissakin, jotta Aslakin ei tarvitsisi enää koetella rajoja.

Porukan tavoitteet muuten:
  • Aslakin tavoite on aikuistua pikkuhiljaa (ainenkin pitäisi olla). On se tosin kyllä huimasti jo aikuistunutkin.
  • Emännän tavoite on löytää opiskelut/ töitä/ jokin suunta elämälle (koiraharrastuksilla ei ikäväkyllä elätä itseään)
  • Isännän tavoite on valmistua vuoden loppupuolella
  • Jatkamme koiramaisia harrastuksia tämän hetkisen seuramme parissa ja allekirjoittanut aikoo myös hyödyntää kaikki kurssit ja muut mahdollisuudet oppia lisää.