31. joulukuuta 2014

Kurkistus eteenpäin (vuoteen 2015)

Se olisi taas uusi vuosi tuloillaan ja aika pohtia, että mitä sitä tulevalle vuodelle keksittäisiin.

DSC_0381

Treenirintamalla tulee luultavasti heti vuoden alusta olemaan huomattavasti aktiivisempaa, kuin nyt loppuvuonna. Siirrymme nimittäin treenaamaan tokoa täysin uuteen porukkaan ja uusien valvovien silmien alle. Saamme toivottavasti taas lisää treeni-intoa ja paljon oppia.

Tokon kanssa elelemme hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Sieltä sun täältä olen kuullut huhuja tokon sääntöjen kansainvälistymisestä tulevan vuoden aikana, mutta mihinkään varmaan tiedoitteeseen en ole törmännyt. Kyseinen uutinen ei todellakaan ilahduta allekirjoittanutta, sillä se tarkoittaa käytännössä alo-luokan poistumista kokonaan kuvioista ja muutoksia muihinkin luokkiin. Turhauttaa ajatuskin siitä, että ollaan turhaan kerätty taitoa ja rohkeutta alokkaan kuvioihin. Harmittaa myös ihan yleisellä tasolla, koska sääntömuutokset luultavasti karsivat tokosta ne viimeisetkin ''kaavasta poikkeavat'' rodut. Uskallan nimittäin veikata, että esimerkiksi göötin kanssa kokeisiin lähtemisen kynnyksestä tulee liian suuri ylitettäväksi. Muokkaus: Jo ennen kuin ehdin tätä tekstiä julkaista, Kennelliiton sivuille julkaistiin uudet tokon säännöt. Ei ne nyt ihan typeriltä vaikuta, joten emme vaivu epätoivoon. Nyt sitten odotellaan vielä, että sinne ilmestyisi tarkemmat suoritusohjeet liikkeille.

Yritämme siis ottaa tavoitteeksemme, että kävisimme edes yhdessä toko kokeessa ennen sääntömuutoksia, mikäli sellaiset on tulossa. Aika näyttää milloin uskaltaudumme kokeisiin, riippuu paljolti siitä kuinka treenit lähtee vuoden alusta käyntiin.

Olen myös harkinnut Aslakin kanssa rally-toko kokeita. Ihan vaan siksi, että saisin omaa kisajännitystä lievennettyä ja saataisiin yhteistä mukavaa puuhaa. Ensimmäisen luokan kyltit ovat jo tokon kautta suhteellisen tuttuja, ainoastaan eteen istuminen ja pk:n täyskäännös on sellaisia, mitä me ei osata. Toivotaan, että kokeita sattuisi kohtuullisen matkan päähän ja mahduttaisiin niihin mukaan.

Myös luonnetesti alkaisi olla ajankohtainen. Aslak saavuttaa 23.12. kolmen vuoden iän. Senhän pitäisi tarkoittaa aikuistumista, mutta vielä siitä vähän uupuu. Tosin on se kyllä jossain määrin aikuistunutkin. Vielä ei ole mitään testiä kiikarissa, mutta iän puolesta voitaisiin varmaan niitä alkaa katselemaan.

Ihan huvin vuoksi pyörähdellään varmaan muutamissa näyttelyissä Suomessa. Tavoitteena olisi käydä myös edes yksi näyttely kotimaan rajojen ulkopuolella, kun se jäi tältä vuodelta käymättä. 

Myös mätsäreitä yms. tapahtumia varmasti omaksi huviksi kierrellään jos sattuu kohdalleen.

Jälki on laji, joka edelleen pyörii mielessä toistuvasti. Katsellaan jos vaikka keväällä saataisiin jälkikärpäsen purema ja alettaisiin treenata sitä.

27. joulukuuta 2014

Mitä meillä syödään

Meille luiden kanssa sattuneen hyvin säikäyttäneen episodin jälkeen ei tässä talossa ole tippunut koiran kuppiin mitään raakaa. Siirryttiin silloin kertaheitolla nappulaan ja unohdettiin raakaruoka. Hiljalleen, trauman hävittyä, mieleen on alkanut hiipiä ajatus taas raa'asta ruuasta. Koska nappula on tuntunut ihan hyvältä (ja on äärimmäisen helppo ruokintamuoto), ei siitä aijota kuitenkaan luopua. 50/50 ruokintamallista olen lukenut ja kuullut vain hyvää, joten tuumin, että lähdetään testaamaan sitä.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin. 

Vaikka syöttämämme nappula, Canagan, on ilmeisen laadukasta, ei se silti vedä vertoja lihalle. En jaksa lähteä miettimään kamalan tarkkoja ravintoarvoja, hankalia reissueväitä yms. raakaruuan varjopuolia, joten kokeillaan nyt kompromissia. 

Tästä eteenpäin kuppiin siis menee Canagan Free Run Chicken -nappulaa ja toinen puolikas raakaa lihaa: kalkkunaa/broileria, nautaa(/sika-nautaa), lohta ja silloin tällöin naudanmahaa. Omanlainen haasteensa tuossa lihan syöttämisessäkin. Olen nimittäin tutkiskellut kennelrehun, vauhti-raksun ja mustin&mirrin valikoiman ja olemassa on ilmeisen vähäinen valikoima LIHAA. Siis ihka-aitoa puhdasta lihaa, johon ei olisi jauhettu myös luuta (tai muita roippeita) mukaan. Ymmärtäähän sen, että pelkkä liha on varmasti lompakolle ikävämpi kolaus, ja se sotii aitoa barffausta vastaan, mutta entä jos ei silläkään uhalla tahdo ostaa luuta? Suolitukoksen jälkeen en aio antaa Aslakille edes luullista jauhelihaa, kuin korkeintaan silloin tällöin. Mustin ja mirrin Maukas -tuotesarjan valikoimista löytyy kalkkuna sekä nauta luuttomana, poroa taas löytyy MUSH:in valikoimasta. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin, kaikkeen muuhun on se luukin heitetty sekaan.

Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Canaganin (n. 100g) ja lihan (n. 125-167g) jälkeen D-vitamiinin ja sinkin saanti jää aavistuksen vajaaksi. En tiedä kuinka suuri merkitys niin pienillä heitoilla todellisuudessa on, mutta onneksi niiden puute on helposti korjattavissa. Kuppiin laitetaan melkein päivittäin pieni nappi, Biotiini forte, jossa tulee siis täydennystä myös sinkin saantiin. D-vitamiinin saanti lisääntyy turskanmaksaöljyllä ja n. kerran viikossa annettavalla lohella. (Laskeskelin lähinnä D:n, A:n, kalsiumin ja sinkin.)

Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.

25. joulukuuta 2014

Joulu

20141225_105512

Joulu on mennyt rauhallisissa tunnelmissa, hyvin syöden. Kuvassa katsottiin 101 dalmatialaista tv:stä, tosin Aslak nukahti puolessavälin elokuvaa. Sitä ennen se tosiaan katsoi sitä, aiemmin suosiota ei ole tältä kriitikolta saanutkaan vielä muut elokuvat, kuin Lassie.

23. joulukuuta 2014

Vuosia mittariin

DSC_0419

DSC_0431


DSC_0399
Jouluisessa pakkassäässä saavutti Aslak 3-vuoden ''aikuisen'' iän. Sen kunniaksi kirmattiin lumihangessa kuin pentu konsanaan. Paljon onnea myös muille Calawan F:ille!

Hyvää joulua!

Nimetön

Perinteiset joulukortit jäivät jälleen kerran väsäämättä ja lähettämättä, mutta hyvää joulua kuitenkin kaikille, jotka tämä reitti tavoittaa!

21. joulukuuta 2014

Joulutunnelmissa


Kun kotiin laitetaan joulua, täytyy göötin aivan välttämättä osallistua kaikkeen. Ja kun kotiin laitetaan jotain uutta, se on poikkeuksetta gööttiä varten. Kuvassa näkyvä matto ja rautainen jalkakin ovat takuulla laitettu göötin, ei kuusen, lepopaikaksi.

14. joulukuuta 2014

Kurkistus taaksepäin

DSC_0349

Tämän vuoden alkajaisiksi listasimme suunnitelmia tuleville kuukausille. Tässä pieni katsaus, että mitä saatiinkaan aikaan:

Harrastukset:

  • Näyttelyt: tavoitteena oli saada puuttuva serti suomen muotovalion arvoa varten. Tämä tavoite saavutettiin hyvinkin nopeasti ja kaupanpäälle pari CACIB ruusukettakin tarttui matkaan.
  • Suomen rajojen ulkopuolelle emme suunnitelmista huolimatta edistyneet. Budjetti ja aika eivät yksinkertaisesti riittäneet.
  • Toko-kokeitakaan emme korkanneet. Paikkamakuussa otettiin kyllä suuria askelia eteenpäin, mutta koevalmiuteen emme ole ihan vielä päässeet. Kyllähän Aslak alo-luokan liikkeet osaa ja välillä treenit menevät aivan nappiin. Itse vaan jännitän liikaa sitä, että mitä se keksiikin sitten, jos vaikka kadottaa korvat kokonaan...

Muita:

  • Terveystarkastuksissa käytiin ottamassa perusteelliset kuvat. Se olikin yksi vuoden kohokohdista, kun saatiin parhaat mahdolliset uutiset jokaisesta tarkastuksen osa-alueesta. 
  • Kokonaisuudessaan rajojen koettelemuksissa ja arjen käytännön käytös asioissa on tullut suuntaa vain parempaan. Monissa asioissa on toki edelleen parannettavaa, eikä kaikki omat pentuajan mokat varmasti olekaan koskaan korjattavissa, mutta kokonaisuutena sujuu mukavasti. Jotain erityisiä onnistumisia mainitakseni, kotoa tehdyt hihnalenkit ovat oikein mallikkaita, ei tietoa kiskomisesta (yleensä).
  • Luoksetulot lenkeillä paranivat vuoden aikana. Edelleenkään en kuitenkaan luota, että tulisi koiran/ihmisen/tms. tullessa vastaan.
  • Häkissä oloa esim. näyttelypaikoilla ei juurikaan harjoiteltu. Laiska ja mukavuudenhaluinen omistaja! Ei vaan, ei ollut häkille juuri kyllä tarvettakaan, niin ei edistytty harjoittelemaan.

  • Aslak on aikuistunut huomattavasti, mitä odottelinkin tälle vuodelle. Varmasti aikuistuu vielä lisää vuosi vuodelta, mutta nyt on jo selkeästi sillä suunnalla.
  • Emännän tavoitteena oli löytää suunta. Tämäkin tavoite saavutettiin, kun aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa.
  • Isännän tavoite valmistua ammattiinsa toteutui sekin.



7. joulukuuta 2014

Uuden vuoden odotus

DSC_0332 DSC_0281_01DSC_0312Viikon verran jo joulukuuta takana, aika menee kyllä nopeaan! Loppuvuotta vietellään meillä jokseenkin hiljaisissa tunnelmissa, itse olen ollut työharjoittelussa, minkä lisäksi olen lukenut tentteihin ja tehnyt koulutehtäviä. Aslakin elo on siis olosuhteiden pakosta ollut hieman tylsää, perus lenkkejä vain ollaan tehty. Parin viikon kuluttua itsellä alkaa kuitenkin loma, sitten ehditään kolme viikkoa touhuilla (jos joulun syömisiltä ja rentoutumiselta ehdimme). Ensi vuoden alusta meidän harrastusrintamalla puhaltaa uudet tuulet ja aletaan luultavasti treenaamaan huomattavasti ahkerammin, siinä määrin mitä omat opiskelut antavat aikaa. Odotamme siis uutta vuotta ja uusia kujeita innolla!