Aslak perheineen toivottelee hyvät joulut ja menestystä tulevalle vuodelle! Aslak täyttää tänään 4-vuotta. Pientä aikuistumista on tapahtunut näiden neljän vuoden aikana.
Ruokahalu sen kun kasvaa (taitaa olla sukuvika), tänään syntymäpäivänsä kunniaksi Aslak varasti joulutorttuja. Onneksi Aslak on tähän mennessä osannut itse huolehtia tuosta vyötärölinjastaan ruokahalustaan huolimatta.
Iso kiitos Partojen pakinat -blogille tästä! Liebster awardin ideana on tuoda näkyville uusia ja tuoreempiakin blogeja ja se annetaan aina eteenpäin bloggaajalta toisille. Säännöt: 1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa. 2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa. 4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille. 1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt? Selväähän on, että onniselliseksi tekevät nämä elämän perusarvot, kuten läheiset ihmiset ja terveys. Jos nyt kuitenkin mietitään hieman arkisempia asioita, niin mainittakoon että pyrin kyllä löytämään sitä onnellisuutta ihan tavallisista asioista. Opiskelen itselleni mieluista alaa ja jaksan innostua siitä useimpina päivinä. Olen myös erityisen onnellinen tästä rauhallisuudesta, mikä täällä metsän reunassa vallitsee. On mahtavaa, että saadaan asua tällaisessa paikassa, missä niin ihmisten kuin eläintenkin sielu lepää! 2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa? Mitä se sellainen on? Täytyy kyllä ihan oikeasti todeta, että en kauheasti vietä koiratonta vapaa-aikaa. Viihdyn kotona ja koira kulkee mukanamme myös kyläilemässä. Näen toki silloin tällöin ystäviä ilman koiriakin, mutta en ole kamalan menevää tyyppiä. Toki suurin osa vapaa-ajastamme menee taloprojektissamme (joka esillä toisessa blogissani), mutta siinäkin tuo karvakorva pyörii yleensä ''auttamassa''. 3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa? Toki heti ensimmäisenä tulevat mieleen lukuisat virheet, joita oman koiran kanssa on tullut tehtyä. Aslak ei ole kovinkaan helppo persoona ja sen kanssa olisi pitänyt heti alusta pitäen olla huomattavasti johdonmukaisempi ja ymmärtäväisempi. Tuhlasimme myös aikaamme hävettävän paljon huonojen neuvojen ja koulutusten parissa, missä lähinnä tuhosimme keskinäistä suhdettamme. Nykyisin ymmärrän tuota nelijalkaista ystävääni huomattavasti paremmin ja annan sille myös tilaa olla sellainen kuin se on. Mitään yksittäistä tapahtumaa en ehkä osaa nimetä. 4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä? En. Suoraan kysymykseen suora vastaus! En kamalasti seuraile julkisuudenhenkilöitä enkä osaa kamalasti antaa arvoa ihmisille, jotka saavat kaiken elämänilonsa valokeilassa paistattelemisesta. Jos nyt kuitenkin joku tunnettu henkilö täytyy nimetä, niin mainitsisin koiramaailmassa tunnetun Tuire Kaimion, jota en tosin ole vielä koskaan tavannut, mutta seuraillut hänen työtään etäämmältä. Kunnioitan hänen näkemyksiään ja sitä suunnatonta eläinten ymmärtämisen ja lukemisen taitoa, mikä hänellä on työssään. 5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi? Mikäli vanhemmillani lapsuusaikanani olleita koiria ei lasketa, on Aslak toistaiseksi ainoa koirani. En toki osaa vielä sanoa, onko Aslak juuri se ''elämäni koira'', mutta uskaltaisin veikata sen vievän kyseisen pestin helposti myös tulevaisuudessa. Aslak on tuonut minut koiraharrastuksen saloihin, tuonut elämääni suurta sisältöä ja paljon ihania ihmisiä ja ennen kaikkea ollut äärimmäisen opettavainen yksilö ja suuri persoona! 6. Uskotko yliluonnolliseen? Tekisi mieli vastata kylmästi, että en todellakaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että silloin tällöin leikittelen ajatuksella vanhassa talossamme vaeltavista jo edesmenneistä entisistä asukkaista, niin eläimistä kuin ihmisistäkin. Niistä olisi monta kummitustarinaa kerrottavana, mutta vielä kuitenkin pistän kaiken mielikuvituksen piikkiin. 7. Mistä esineestä et voisi luopua? En ole erityisen tunnematerialisti, eikä minulla oikeastaan ole mitään erityisen tärkeitä tavaroita, joilla olisi esimerkiksi mittaamaton tunnearvo. Tietokone on toki tärkeä vempele, sillä se pitää sisällään sosiaalista kanssakäymistä helpottavia asioita, harrastuksiini ja mielenkiinnonkohteisiini liittyviä asioita sekä suuren avun opiskeluuni. Sitä ilman en kyllä osaisi olla. 8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa? ''Kaikki järjestyy''. Järkyttävä klisee, mutta niin totta. Vielä ei ole tullut vastaan tilannetta, joka ei ihan tosissaan olisi mitenkään perin ajan kanssa järjestynyt. 9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta? Australiankarjakoira! Tämä oli ehdottomasti helpoin kysymys. Olen aina sanonut, että mikäli minulla olisi iso maatila, joka olisi myös elinkeinomme, haluaisin sinne työskentelemään australiankarjakoiran. Ihailen kyseistä rotua suunnattomasti, mutta tiedän, että minulla ei olisi riittävästi tarjottavaa sellaisen luokan työkoiralle. En uskaltaisi tällaiseen elämäntyyliin ottaa kyseistä koiraa, sillä pelkäisin etten pärjäisi sen kanssa näissä olosuhteissa. Ensinnäkin ne ovat kauneimpia koiria joita tiedän ja toisekseen ihailen jotenkin niiden vankkaa ja periksiantamatonta luonnetta ja sellaista ''hiljaista ja uskollista yhteistyötä'', ilman nöyristelyä, oman ihmisen kanssa. Göötissä on kuitenkin omasta mielestäni todella paljon samaa, kätevämmällä koolla ja hieman vaatimattomammalla elämäntyylillä maustettuna.
10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti? Opettaja. Minusta piti tulla lukion äidinkielenopettaja. Ei tullut opettajaa ainakaan vielä, eikä sille alalle varmasti koskaan, vaikka kirjallisuus onkin lähellä sydäntä. 11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia? Ruuanlaitto. Tahtoisin ehdottomasti olla kotonani hellan ääressä ja loihtia suussa sulavia ruokia. En kuitenkaan osaa paistaa edes lettuja! Mutta ehkä vielä opettelen... En osaa sanoa, onko kaikilla valitsemillani blogeilla tarpeeksi pieni lukijamäärä, mutta haaste lähtee kuitenkin seuraaville blogeille: Tassujen sipsutusta kera kavioiden kapseen Hundkarusellen Kiira ja kiharat mopojengi Kennel Sabletail's Sähköpaimenet Vipperä hyeena Manun ja Maisan elämää Draculan valtakunta Rajaton Rakkaus Purinoita
Kysymykset haastetuille:
1. Millä perusteella ja miten olet päätynyt valitsemaan sen rotuisen/rotuisia koiria, joita sinulla nyt on?
2. Mitkä ovat sellaisia koirarotuja, joita et ikinä haluaisi edes harkita itsellesi ja miksi?
3. Onko jokin koiraharrastuslaji (tai kenties jokin, mikä ei liity koiriin), jota haluaisit vielä joskus harrastaa tai joka olisi haaveissa, mutta jota et pysty jostain syystä harrastamaan vaikka haluaisitkin?
4. Onko omassa rodussasi jotakin, mistä et pidä tai mikä on jopa saanut sinut harkitsemaan rodun vaihtamista?
5. Mitkä ovat hyvät sekä huonot puolet koirien omistamisessa?
6. Voisitko kuvitella itsellesi vain ulkotarhassa eläviä koiria ja mitä mieltä olet ''pihakoirien'' pidosta?
7. Täytyykö koirasi olla rotukoira vai voisitko ottaa myös sekarotuisen karvakorvan? Miksi?
8. Mikä on paras elokuva(t), jossa on pää- tai sivuroolissa koira?
9. Mitä muita rotuja olet harkinnut/aiot vielä ottaa?
10. Mikä on mielestäsi sopiva ja toimiva koiralauman koko, onko jokin maximi määrä?
11. Mitä/millaista koiranruokaa suosit ja millaista ruokaa tai ruokintatapaa et koskaan antaisi koirillesi?
Mikäli te haastetut saatte joskus vastailtua näihin, heittäkäähän kommenttia, ettei teidän mielenkiintoiset vastaukset vaan vahingossa mene minulta sivusuun.
Välillä on hauskaa miettiä göötin alkuperäistä käyttötarkoitusta. Aslak kyllä tykkää vahtia lampaita ja osallistua talon töihin, mutta se on myös mukavuudenhaluinen ja tykkää fiilistellä ja nauttia olostaan. Tässä Aslak fiilistelee juuri valmistuneella kuistilla. Se tykkää mennä sinne jatkuvasti makoilemaan, aivan kuin olisi kokoajan odottanutkin sen valmistumista.
Tänään koiranruokapussissa oli hiiri. Laskettiin se pussista kuistille, koska halutiin nähdä mitä tälläinen ''maatalon koira'' tekee hiirelle. Ei nimittäin olisi yhtään pahitteeksi, vaikka se jopa pyydystäisi ne. Hiiri pinkaisi pakoon ja Aslak katseli edelleen pussiin, ei edes huomannut hiiren lähteneen mihinkään.
Kuva: Miia Kierikki-Malinen
Savonlinnan gööttejä
Vasemmalta Touho, Aslak ja Lara
Aslakin kanssa käytiin tänään Savonlinnan torilla kaverikoirien järjestämässä match showssa. Ajattelin välillä viedä tuon landepellen vähän muistelemaan, että maailmassa on muitakin koiria ja ihmisiä. Ja ihan nätisti se loppupeleissä käyttäytyi! Jaksoi istuskella ja odotella ja kehässäkin oli rauhassa. Emme sijoittuneet, mikä saattoi osittain myös johtua siitä, että Aslak oli ihan tympääntyneen näköinen lahna. Mukavaa kuitenkin oli kaikinpuolin, nähtiin paljon tuttuja ja vietettiin laatuaikaa kiireen keskellä.
Ps. Kiitos kuvista Miialle ja Annelle, nappasin ne vähän varkain.
Tuota göötinpojan elämää on hauskaa seurata, kun vuodenajat vaihtuvat. Kesällä se ihmettelee kärpäsiä, nauttii järvivesistä ja auringosta. Syksyllä siitä tulee tuollainen kivellä istuva mietiskelijä, tuoksuttelee syksyn uusia tuulia ja pohdiskelee.
Ja talvella lähteekin sitten yleensä lapasesta (ja lapaset, Aslakin ärsyttävä tapa varastaa hanskoja, jota ei tainnut muuten viime talvena tapahtua). Silloin voi juosta päättömänä rallia pitkin loistavia hankia.
Blogissa on viimeaikoina ollut vähän hiljaista, enkä vieläkään aio kertoa mitään huimia treenikertomuksia. Ei olla harrastettu sitten kerrassaan mitään. On ulkoiltu ja touhuiltu ja Aslak on ollut kaikinpuolin tyytyväisen oloinen. Jospa sitä sitten taas ruvettaisiin harrastelemaan, kun tulee lunta? Sitten ei ehkä pidä niin kiirettä, kun kapenee nuo remonttipuuhien ym. järkevien hommien mahdollisuudet. Noo ei paineita. Nämä on niitä hetkiä, kun voi vaan todeta, että vaikka Aslak ei kaikinpuolin ole maailman helpoin koira, niin onneksi se ei ole mikään saksalainen paimen tai järjetön malinoistykki, sillä hulluksi olisi varmaan tullut niin koira kuin omistajakin. Göötille onneksi riittää, kun saa olla hommissa mukana ja touhuilla.
Lyhyt sananen näistä meidän villaisista nelijalkaisista. Täällä ne tepastelee pitkin pihamaata. Olen kokoajan ajatellut, että niistä ei tule mitään kunnon lemmikkejä, vaan ne olla elelee ja sitten ne syödään. Saa nähdä raaskiiko noita syödä, kun ovat niin hauskoja.
Jänniä luonne-eroja noissakin. Jotenkin olen aina ajatellut, että ovat tosi persoonattomia. Vanhimmainen, eli porukan pomo Alma, oli alussa vähän epäsosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan. Mutta se oli toki ymmärrettävää, kun oli karitsat. Nyt kun lapsukaisensa Hilma alkaa olla jo aikuinen uuhi, on Almasta tullut ihmisten ja Aslakin kaveri. Ne Aslakin kanssa saattavat pitkiäkin aikoja nojailla toisiinsa ja Aslak nuolee Alman turpaa (tai mikä niillä nyt sitten onkaan tuossa silmien alapuolella) ja Alma heiluttaa häntää.
Hilmahan on ihan karitsasta asti ollut todella sosiaalinen ja ottanut koirasta mallia tavoissaan. Sen sijaan tämä tuorein tapaus, Liina, ei vieläkään pidä koirista eikä ihmisistä. Varovasti saattaa tulla ihmistä katsomaan, mutta koiraa puskee heti jos menee liian lähelle.
Pakko vielä mainita, etten ole koskaan pitänyt lampaita kovinkaan kauniina eläiminä. Hilma ja Liina hieman kumoavat tuota, mutta Alma vahvistaa käsitystäni. Kuva (ensimmäinen) kertoo kaiken.
Pitkästä aikaa pakattiin göötinpoika autoon ja lähdettiin reissun päälle. Matkan päällimmäinen tarkoitus oli Pöytyällä järjestettävä länsigöötanmaanpystykorvien luonnetesti ja koska matka täältä on suhteellisen pitkä, otettiin se samalla lomailun kannalta.
Yövyimme Radisson Blun Marina Palaze hotellissa aivan Turun keskustassa ja täytyy kyllä sanoa positiivinen sananen kyseisestä hotellista! Hotelli oli hieno sekä kivalla paikalla ja palvelu oli erinomaista. Oikein erityinen plussa siitä, kuinka koirat oli hotellissa huomioitu. Huoneesta löytyi varusteluna mm. koiran peti sekä vesikuppi ja antimiin kuului myös kakkapussit, makupalat ja puruluut koiralle! Hienoa että tuollaiseen ''hienompaankin'' hotelliin ovat eläimet noin tervetulleita.
Varsinaisen luonnetestin lisäksi tuossa oli taas testiä maalaispojalle kerrakseen. Aslakhan on nykyään harvoin edes hihnassa, joten oli taas mielenkiintoista nähdä kuinka se sopeutuu kaupunkielämään ison kaupungin vilinässä. Hihnassa kävely ei ollut kovinkaan mallikasta, mutta muuten se oli kuin kotonaan! Hotellissa ei ihmispaljous, hissit tai erilaiset pinnat olleet mitään ja yötkin nukuttiin rennosti kaupungissa tehtyjen lenkkien jälkeen. Positiivinen yllätys oli myös se, ettei Aslak kiinnittänyt juurikaan huomiota kaupungilla vastaan tuleviin muihin koiriin, vaikka niitä ei kotopuolessa juuri näy.
Lauantai aamuna ajelimme Pöytyälle testiin. Kivasti järjestetty tapahtuma kaiken kaikkiaan ja erityisen mielenkiintoista oli nähdä myös muiden gööttien testejä.
Video kertoo aika hyvin Aslakin testistä, mutta kerrotaanpa vielä vähän lisää.
Leikkimisestä totesin, että pehmeämmällä lelulla saattaa innostua, mutta kepistä tuskin kiinnostuu. Noh, väärässä olin. Kepistä innostui, mutta narulle ei jaksanut enää syttyä.
Kelkalla reaktio oli aikalailla sitä mitä luulinkin. Tiukkaan sitä kommentoi, mutta heti katsasti tilanteen ja totesi, ettei se ollutkaan mikään ja se siitä.
Hyökkäyksessä... Noh. Siinä oli sopivasti varjo, joten Aslak ei tainnut edes oikein huomata mitään hyökkäystä. Rauhassa sai huitoa, kun hän päätti hieman viilentäytyä ja huilata varjossa. Sai sinne häntä tulla toki rapsuttelemaan, muttei hän viitsinyt liikkua.
Haalaria väisti, tietenkin, ja katsoi vähän siihen malliin, että onkohan tuolla joku ongelma, kunnes totesi ettei se ollutkaan mikään. Tynnyrillä väisti tyyliin ''hei haloo, mitä toi päälle tulee'', mutta tuntui unohtaneen samalla sekunnilla koko tynnyrin, sillä kun mentiin sitä katsomaan, meni Aslak puskaan tynnyrin viereen makaamaan.
Pimeässä toimi todella hienosti. Viipotti ensin aika vauhdilla, ei ottanut paineita tuomareiden tömistelyistä tai erikoisista alustoista ja hetken paikkojen tutkinnan jälkeen tajusi käyttää nenäänsä, jolloin löysi minut, tuli moikkaamaan ja istui jalan viereen. Sinnekin olisi mielellään jäänyt istuskelemaan viileään.
Seinä oli ehkä omasta mielestäni se epäonnistunein osuus. Minusta se meni lähinnä siihen, että Aslak räkytti sitä, että hei haloo, älä nyt tähän jätä lyhyeen naruun istumaan. Ja sitten varmaan haukkui sitäkin jo hyökkääjällekkin. Mutta ilmeisesti tuomarit kuitenkin saivat siitä jonkinlaista kuvaa ja toisaalta sehän siinä kai on osittain ideanakin, että nähdään kuinka se itseään puolustaa hylättynä.
Laukaukset meni kuten olin olettanutkin, ei Aslak edes tuntunut huomaavan mitään pamahduksia.
Kokonaisuudessaan pisteet oli aika pitkälti Aslakin näköiset. Hieman tuota sen testiä häiritsi tuo kuumuus, Aslak kun sietää sitä todella huonosti ja sen prioriteetti numero yksi kuumalla on aina vettä & varjoon, heti! Myös isännän katoaminen ja parkkipaikalle juuri parahiksi kaartanut Fanny-sisko ihmisineen vähän otti päähän, jotka johti siihen, ettei keskittyminen ollut ihan mukana.
Tuomarit näkivät kuitenkin tuon sählingin alta aika hyvin sen Aslakin todellisen luonteen. Kovahan se on, eikä se mistään ota paineita. Joskus toki saisikin vähän ottaa itseensä, kun jotain vaikkapa komennetaan. Toisaalta se on luonteeltaan hieno, sillä oltiin sitten kotona tai reissussa, voin aina olla varma, ettei se ota paineita ja suhtautuu kaikkiin ja kaikkeen ystävällisesti ja avoimesti eikä ole mitenkään arvaamaton.
Tuo hermorakenne oli se, mitä olin eniten itse tuuminut, mutta sain nyt vahvistuksen omille ajatuksilleni. Tuomarihan tosiaan tuumasi hermorakenteesta +1 (hieman rauhaton), ja osa siitäkin on tuota sen temperamenttia, joka on erittäin vilkas. Se siis antaa rauhattoman vaikutelman, vaikkei todellisuudessa sitä ole. Sillä vaan on aina niin kiire (tekemään sitä mitä sitä itseään huvittaisi). Videon lopussa näkyy tosiaan tuomareiden arvostelu, mikä kertoo kaiken.
Testin tulos oli: 154 p. +++ Laukausvarma
Pisteet eriteltynä:
Toimintakyky +1a Kohtuullinen Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu -1 Haluton Taisteluhalu +2a Kohtuullisen pieni Hermorakenne +1a Hieman rauhaton Temperamentti +1 Erittäin vilkas Kovuus +3 Kohtuullisen kova Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen jne.
Enimmäkseen omassa pihapiirissä. Vihdoin saatiin koko tonttikin aidatuksi, mitä luksusta. Niin navetan ovi kuin kodin ulko-ovikin on saaneet olla lähes yötä päivää auki. Niin ihmiset kuin nelijalkaisetkin ovat saaneet mennä mielensä mukaan. Paitsi tänään piti kyllä ulko-ovi hetkeksi sulkea, kun lampaat olivat jo astumassa eteiseen.
Lopetetun karitsan tilalle meille muutti toinen ruskea karitsa, Liina nimeltään. Kuviin on kuitenkin taas osunut vain Hilma, sillä niiden sosiaalisuudessa on huima ero. Siinä missä Liina välttelee kontaktia ihmisiin, Hilma yrittää kiivetä syliin ja tulee kerjäämään rapsutuksia.
Aslakin paimennusvietti on aika olematon, mutta kun lampaat pääsivät ensimmäistä kertaa koko tontille vapaaksi, oli Aslak hetken kuluttua kuljettanut ne takaisin navetalle. Ajatteli vissiin, että pahukset meni ja karkasi. Silloin tällöin innostuu vähän liikaa ja yrittää niitä näykkiä, mutta muuten lähinnä makoilee ja pitää vahtia kun eläimet syö.
Aika kuluu kamalan nopeasti! Päivät menee töissä, remontissa, ulkoillessa ja lampaiden parissa. Aslakin kanssa ei olla ehditty harrastaa mitään, mutta se on kyllä vaikuttanut kovin tyytyväiseltä eloonsa silti. Ulkoilu metsässä, oma iso piha ja omat lampaat pitävät sen tyytyväisenä. Välillä käydään toki kyläilemässä ja esimerkiksi soutelemassa. Tässä on ollut göötinpojalle tarpeeksi aktiviteettia. Hyvä esimerkki siitä, että göötin kanssa ei ole niin välttämätöntä vääntää hikihatussa tottelevaisuusliikkeitä tai harjoitella agility-kuvioita, riittää kun se saa oman lauman mukana touhuilla.
Sadepäivinä, kaiken touhun jälkeen, on hyvä ladata vähän akkuja. Alempi kuva on otettu eilen aamulla, jolloin isäntä joutui kantamaan Aslakin sängystä ulos! Ei auttanut patistelu eikä houkuttelu eikä mikään muukaan, kun hän oli päättänyt jatkaa uniaan. Ei meinattu uskoa silmiämme, kun yleensä sitä ollaan niin intona säntäämässä joka paikkaan. Ikä tuo ilmeisesti myös mukavuudenhalua tullessaan.
Saanen esitellä tonttimme uudet asukit! Ainotar eli ''Alma'', Punahilkka eli ''Hilkka'' ja Rinsessa Ruusunen eli ''Hilma''.
Juhannuksen tienoilla pihaamme muutti kolme määkivää, eli uuhi kahden karitsansa kanssa. Kun lampaat olivat vuorokauden saaneet kotiutua, pääsi Aslak niitä tapaamaan. Göötinpoika taisi ensin säikähtää niitä, ja siitäkös riemu ratkesi. Se haukkui ja säntäili ja mietin jo, että kuinkahan tässä käy jollei se totu niihin laisinkaan.
Viikon ajan ollaan lähes joka päivä käyty syömässä aitauksen reunalla. Aslakille nappuloita ja lampaille kauran jyviä. Tosin Aslak on yrittänyt itse päättää, että hänkin siirtyisi kaura-ruokintaan. Ei taida täyttää koiran ravitsemustarpeita...
Yllätyksekseni Aslak on kuitenkin alkanut tottua lampaisiin. Välillä se saattaa haukahtaa, jos lampaat eivät tule tervehtimään kun hän tahtoisi ja välillä ei meinaa oikein pöksyissään kestää, kun on turhan innoissaan lampaista, mutta muuten osaa olla nätisti.
Aslak on ottanut tavakseen ulkoilemaan lähdettäessä, sisälle mentäessä ja kotiin tultaessa mennä vilkaisemaan lampaita ja sitten heti jatkaa matkaa. Tänään se jälleen kotiin tullessa juoksi lampaille, mutta sitä ei näkynytkään takisin ja pihan perältä alkoi kuulua päättäväinen göötinhaukku. Ja ei suotta, siellä oli lampaat karkuteillä popsimassa vihreämpää ruohoa aidan väärällä puolen. Olisin kuvitellut Aslakin ja lampaiden keskinäistä kohtaamista irrallaan katastrofiksi, mutta päin vastoin. Aslak kiltisti vahtasi lampaita katsellen kun ne söivät heinää.
Ja mikä kummallisinta, se auttoi lampaiden siirrossa takaisin aitaukseen. Mopo meinasi vähän karata välillä lapasesta siinä hommassa ja meinasi mennä vähän säntäilyksi, mutta joku ajatuksen siemen siinä kuitenkin oli, kun se pyrki pitämään lampaat läjässä ja ohjailemaan niitä oikeaan suuntaan, missä isäntä johdatti lampaita edeltä. Mielenkiintoinen tilanne, kun Aslakilla ei paimennustaipumustestin perusteella ollut paimennustaipumusta.
ps. Toinen karitsoistamme sairastaa/on loukkaantunut/jotain, toivotaan että se toipuisi, ettei lauma heti pienenisi yhdellä!
Aslakin viikonloppu kului kuvien mukaisissa tunnelmissa kotosalla, mutta allekirjoittanut oli pitkästä aikaa hieman koiramaisemmassa seurassa ottamassa oppia koulutuksessa. Olin nimittäin kuuntelemassa Pekka ja Riitta Korrin toko/pk koulutusta.
Välillä on mukavaa sukeltaa ikään kuin koirien pään sisään ja pohtia hieman syvällisemmin niiden ajatuksen juoksua ja mikä tärkeintä, koiran ja ihmisen välistä suhdetta.
Tällaiset opit koskevat aina kisaavia koirakoita ja välillä tulee hieman sellainen alemmuuden tunne, kun ei itse ihan yllä noihin periaatteisiin, mutta pointit ja ajatukset ovat kuitenkin todella hyviä. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen korostettu ihmisen ja koiran saumaton yhteistyö ja sosiaalisen suhteen ja palkkaamisen merkitys. Keskeisenä ajatuksena luennolla oli mm. se, että koiraa ei saisi ''kadottaa'' esimerkiksi ruualle, säännöille tai välineille, vaan tekemisessä pitäisi aina olla kyse ihmisestä ja koirasta. Esimerkiksi tottelevaisuuden tarkoituksena ei pitäisi koskaan olla se, että koira tekee töitä esimerkiksi lihapullalle, lelulle tai noutokapulalle, unohtaen todellisuudessa ihmisensä läsnäolon.
Toisaalta Aslakin kanssa on tässä menty vähän metsään. Kun sitä miellyttämisen halua ei göötiltä liiemmin löydy, on sosiaalinen palkkaaminen jäänyt aivan liian vähäiseksi. Jotenkin on vaan tullut ajatelleeksi, että ei se siitä palkkaudu, ja työntänyt koiralle lihapullia suuhun minkä on ehtinyt. Luennolla tuli esille todella hyviä ajatuksia siitä, että se sosiaalinen palkkakin usein pitää, ja sen voi, opettaa koiralle. Ja kun nyt tarkemmin mietin, niin kyllähän sitä joissain tilanteissa on tullut käytettyäkin, pitäisi vaan käyttää sata kertaa enemmän! Meillä on esimerkiksi sellainen ihan turha juttu, että Aslak läppää tassulla ''ylävitosta'', eikä se koskaan ole saanut siitä mitään muuta kuin sosiaalisen palkan ja silti se on siitä huippu juttu.
Toinen juttu oli se ainainen hallinta. Täytyy kyllä sanoa, että edelleen se on meillä hukassa. En voi satasella luottaa siihen, että Aslak pysähtyisi kuin seinään irti ollessaan tai antaisi lelun, koska itse sitä haluan jne. En tosin usko sen koskaan täysin sellaiseksi tulevankaan, enkä ole siitä liiemmin ottanut stressiä. Olen uskotellut itselleni, ettei se göötille ole ehkä niin kovin luontaistakaan, mutta voihan se olla, että olen myös itse vaan laiska.
Vielä yksi herättelevä asia oli se, että kumpi päättää mitä tehdään. Itselläni on ainakin tullut paha tapa, että en kehu Aslakkia ylitsevuotavasti treenatessa, koska pelkään sen alkavan haukkua. Koulutuksessa vahvistui tästä jo alitajunnassa itsellä ollut ajatus - Ei näin! Ihminen ei voi valita ja varoa tekemisiään vaan sen perusteella, mitä koira ajattelee tai miten se toimii. Haasteita päin vain!
Tässä hieman ajatuksia, joita heräsi. Tuli niitä kyllä lukuisia muitakin, mutta tässä päällimmäiset. Hyvin lämpimästi voin suositella jos kohdalle osuu mahdollisuus lähteä heitä kuuntelemaan!
Blogissakin joskus esiin tullut meillä kerran päivän hoidossa ollut gööttineitonen kävi lapsukaisensa ja ihmistensä kanssa meitä moikkaamassa, kun olivat kulmilla. Voiko olla suloisempaa, kuin tuollainen göötin alku! Salaa alkaa vähän pentukuumetta pukkaamaan. Kuvissa siis Aslak ja Aurinkolan Aamu.
Aslakin päivät on viime aikoina menneet pihamaalla juoksennellessa ja pihatöitä vahtiessa. Kevyeen sisäelämään tottunut kaupunkilaiskoira on saanut oikein toden teolla opetella ''maalaiselämään'', kun päivät kuluvat ulkona. Vetää göötinpojan aika väsyneeksi.
Onneksi oma piha alkaa olla jo niin kotoisa, että siellä voi tarpeen vaatiessa ottaa torkkuja. Pihan ympärille nousee mukavaa tahtia myös verkkoaita, ei tarvitse enää kohta vahtia Aslakin touhuja silmä kovana. On ollut hassua huomata, että vaikka pihan toiselta laidalta alkavan tien toisella puolen onkin kaksi taloa, joissa on jatkuvasti ihmisiä ja jopa koira pihassa, Aslak ei välitä niistä kamalasti. Muutamia kertoja se on käynyt kommentoimassa niille, että meidän piha, mutta käy vain oman tontin rajalla haukkumassa poistumatta omalta pihalta.
Ensimmäinen punkkikin tavattiin tänään Aslakin turkista temmeltämästä. Saa nähdä kuinka paljon niitä alkaa vilistä, kun ollaan aiempaa enemmän ulkoilmassa. Parina kesänä punkkeja on torjuttu joillakin liuoksilla (joiden nimiä en tietenkään muista), mutta viime kesänä mentiin ihan tuurilla ja tiheillä tarkastuksilla, eikä punkkeja ollut kuin muutama, kun liuos-kesinä on saattanut olla jopa kymmenkunta myrkyistä huolimatta. Mielummin olisin laittamatta mitään myrkkyjä (koska a. ne on myrkkyjä ja b. ne on kalliita ja c. olen vähän skeptinen etenkin kaiken sellaisen suhteen, mistä ei ole kunnollisia pitkiä tutkimuksia, jotka nekin tosin yleensä valmistajan itsensä tekemiä, mutta se onkin jo ihan oma lukunsa), mutta jos niitä nyt alkaa riesaksi asti pyöriä, niin katsotaan sitten uudestaan.
Välillä irrottauduttiin Aslakin kanssa remonttiympyröistä ja suunnattiin auton nokka lauantai aamuna klo 5.20 kohti Outokumpua.
Aslak sai EH:n, koska tuomari katsoi sen olevan liian pieni. Se tosin mitattiin 31 cm korkeaksi, vaikka jalostustarkastuksen ja muiden mittausten perusteella se on aiemmin ollut 33 cm. Myös toinen valioluokan uros sai EH:n sijoittuen ensimmäiseksi, joten Aslakin oli tyytyminen VAL EH 2:seen.
Keskinkertainen menestys ei kuitenkaan onneksi osunut muiden Calawanien kohdalle. Aslakin puoliveli Pontus (C. Gunde) oli PU1 saaden ensimmäisen SERTinsä! Aslakin lisäksi esitin Martan (C. Gerda) PN-kehässä, joka sijoittui toiseksi saaden myös SERTin! Ja Eve (C. Evelin) repäisi koko potin ollen ROP. Näiden lisäksi esitettiin Calawan kasvattajaryhmä, joka oli ROP & KP!
Päivä oli pitkä, kun jäimme loppukilpailuihin, mutta se kannatti. Mitä pidemmälle päivää mentiin, sitä huikeampia olivat tulokset. Aslakin mummo Vega (Cimillan Hilda Hulvaton) oli äärettömän hienosti BIS veteraani! Ja kaiken kukkuraksi Calawan BIS kasvattajaryhmä!!! Mielettömän hienoa saada kerrankin gööteille menestystä, yleensä kun ne kätellään isoista kehistä ensimmäisten joukossa ulos.
Metsäkausi on korkattu! Meidän pihasta lähtevässä metsässä on enää paikoitellen lunta, joten siellä pääsee nyt kunnolla kävelemään ja ihastelemaan kevättä. Linnut lauloi ja koppakuoriainenkin nähtiin, eli kevät on virallisesti täällä. Sielu lepää, niin ihmisellä kuin koirallakin.
Käytiin pitkästä aikaa näyttäytymässä. Lappeenrannan pääsiäisen aikaan järjestettävä näyttely oli taas Imatralla, joten pitäähän se käydä välillä kehässä pyörähtämässä, kun on näyttely kohtuullisen matkan päässä.
Tuomari tuntui tykkäävän Aslakista, mutta esittäjä (allekirjoittanut) sai vähän kritiikkiä. Esitin Aslakin uudestaan saatuani palautetta siitä, kuinka se tulisi esittää. Ehkä osittain luoton puutteestakin johtuen tulee aina pidettyä hihnaa hyvin kireällä, mutta tuomari tahtoi nähdä liikkeetkin hyvin vapaasti, eli hihna vaan roikkui mukana ja itse kävelin kädet sivuilla.
Aslak oli VAL ERI1 SA PU2, saaden ainoana uroksena SA:n parhaan uroksen lisäksi. Tarkempi arvostelu löytyy jälleen Näyttelyt-sivulta laidasta.
Esitettiin myös Calawan kasvattajaryhmä. Tuomari kehui koiria ja menestyskin tuli, vaikkakin ryhmä oli hieman epätasainen, olihan meillä näytillä koirat neljästä eri yhdistelmästä.
Aslak on kerran käynyt näyttelyreissulla kasvattajansa kanssa, mutta itse en ole liiemmin reissaillut muiden kuin Aslakin kanssa. Viime viikonloppuna kävin Lahti KV:ssä turistina ja kotimatkalle lähti viehättävä gööttineitonen matkaani. Olipas helppo ja mukava reissukaveri! Pysähdyttiin vielä matkalla sukuloimaan, sielläkin hän oli heti kuin kotonaan, tervehti ilolla vieraat ihmiset ja rauhoittui istuskelemaan ja jopa nukkumaan.
Reissuseurana Calawan Halla.
Kiitos myös Miialle seurasta, kyydistä ja kuvasta!
... edelleen. :) Kaikki aika kuluu remonttihommissa, Aslakkia välillä vähän tympii kun ei ole keretty kauheasti touhuta mitään mukavaa. Onneksi omasta pihasta pääsee metsään, jonne voidaan aina välillä sukeltaa pakoon sirkkelin, naulaimen ja muiden vempainten ääniä. On siellä remonttityömaallakin välillä ihan kivaa, tutkia paikkoja ja kerjätä työläisiltä pullaa!
Aslakin elämä on ollut tasaista, mutta ei ehkä niin tavallista. Päivät kuluu remonttityömaalla, jossa Aslak on ollut mukana valvomassa töitä. Onneksi sitä ei hetkauta työmaan äänet eikä mikään muukaan kummallinen. Silti on yleensä päivän vahtaamisen jälkeen väsynyttä poikaa, kuten alemmassa kuvassa näkyy jo hieman nuupahtanut koiranpoika.
Välillä pitää rentoutuakin. Ylemmässä kuvassa Aslak mielipuuhassaan, katselemassa kissa-tv:tä (naapurin kissat kävelee ulkona, sitä voi katsella vaikka tunti tolkulla).
